Olen kirjoittanut blogeissani aiemminkin koulutuksen merkityksestä yhteiskunnassamme. Helmikuun 2026 lopulla kirjoitin, että koulutuksen rapautumisen vahingoittaa pysyvästi talouttamme ja yhteiskuntaamme. Silloin keskityin koulutuksen merkitykseen sekä yksilöiden että yhteiskuntien taloudelliselle menestykselle. Koulutuksella on muitakin merkityksiä, joista tärkeimpiä on kunnollisen peruskoulutuksen merkitys demokratiallemme.
Suomalaisen koulutuksen menestystarina onkin osittain liioiteltua huttua, jos on uskominen tiistain (07.04.2026) Helsingin Sanomien artikkelia. Opetus- ja kulttuuriministeriön hiljattain eläköitynyt kansliapäällikkö Anita Lehikoinen on ekonomisti Vesa Vihriälän ja tutkija Oskari Nokso-Koiviston kanssa tehnyt Sitralle suomalaisen koulutusjärjestelmän korjaussarjan. Tämän korjaussarjan eräänä keskeisenä lähtökohtana on, että peruskoulumme oppimistulokset ovat laskeneet yhtäjaksoisesti yli kahden vuosikymmenen ajan ja samanaikaisesti väestöryhmien väliset erot ovat kasvaneet. Oikeutettu ja erityinen huoli on, että tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen suuret samoin kuin erot maahanmuuttotaustaisten ja kantaväestön välillä. Lukutaidon rapsakka heikkeneminen on etenkin poikien ongelma. Tuore raportti kiinnittää huomiota myös siihen, että sivistyksellä on vahva yhteys kansalaisten keskinäiseen luottamukseen ja luottamukseen yhteiskunnallisiin instituutioihin. Kirjoittajien päätelmä on, että koulutusjärjestelmämme tarvitsee systeemisen uudistuksen.
Sitran huomissa tehty raportti on hyvä ja perusteltu lisä ajankohtaiseen keskusteluumme suomalaisten koulutustasosta ja suomalaisen koulutuksen ilmeisistä puutteista ja korjaustarpeista. Koulutuksen merkitys on ymmärretty monipuolisesti, ja itse korostaisin kunnollisen ja monipuolisen koulutuksen merkitystä demokraattisen ja osallistavan kansalaisyhteiskunnan peruskivenä. Lueskelin hiljattain brasilialaisen pedagogin Paulo Freiren elämäkertaa ja jäin pohdiskelemaan, että olemmekohan nykyisessä suomalaisessa keskustelussamme unohtaneet koulutuksen merkityksen demokratiallemme. Freiren erilaisten koulutuksen kehittämisen hankkeiden - joissa lukutaito oli tärkeässä asemassa -vahvana lähtökohtana oli demokratiakasvatus ja eteläamerikkalaisten yhteiskuntien demokratisointi kansalaisten perustaitoja vahvistamalla. Nyky-Suomen osalta voikin kysyä, että miten yhteiskunnan toimintaan voi osallistua ja vaikuttaa, jos lukemisen kaltainen perustaito puuttuu?
Demokraattisten valtioiden yhteisiin piirteisiin on kuulunut, että niissä kansalaisilla on hyvä lukutaito. Suomalainen luottamukseen perustunut yhteiskunta on rakentunut osittain sen varaan, että kansalaisilla on laajat ja monipuoliset mahdollisuudet itsenäiseen tiedonhankintaan. Nykyinen mediaympäristömme antaa huikeat mahdollisuudet kaivautua erilaisiin tietovarantoihin, mutta samalla syntyy helposti uskomus, että hakukoneen ensimmäinen tulos on luotettavin.
Teknologinen kehitys haastaa meidän nykyisenkin osaamisemme. Jos nuorelta puuttuu kunnollinen lukutaito, niin kuinka voimme olettaa hänen olevan tiedostava ja kriittinen monipuolisessa mediaympäristössä navigoiva yksilö? Nytkin on jo vaikeaa hahmottaa luotettavien uutislähteiden tuottamien uutisten ja valeuutisten eroavaisuudet. Erilaiset uudet ilmiöt – kuten tekoälyllä luodut deepfake-sisällöt – luovat omia varjomaailmoita, joiden pauloihin on helppoa joutua. Kun yhdistämme tähän vaillinaiseen (media)lukutaitoon mieltymykset yhä lyhyempiin ja viihdyttävämpiin sisältöihin, on ymmärrettävää, että yksinkertaistukset ja kärjistykset ovat suosiossa. Heikentyvä lukutaito tekee demokraattisia rakenteita horjuttaville valtiollisille ja ei-valtiollisille toimijoille työn entistä helpommaksi.
Kaikki perustelut koulutusjärjestelmämme tehostamiseksi ja vahvistamiseksi ovat tervetulleita ja monet uudistukset tarpeellisia. Yksilön ja kansakunnan taloudellisen menestyksen ohella on tärkeää painottaa jatkossakin, että peruskoulutuksen vahva puolustaminen ja kehittäminen on mitä tärkein demokratiamme vahvistamisprojekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti