Rikos- ja jännityskirjallisuuden ominaispiirteisiin kuuluu ajankohtaisuus ja mahdollisuus käyttää rikoksia prismana, joiden läpi kirjailija voi tarkastella ja kritisoida aikamme ilmiöitä ja tapahtumia. Oman sukupolveni myöhäisen teini-iän ja varhaisen aikuisuuden lukusuosikkeihin kuuluivat Maj Sjöwall & Per Wahlöö -kirjaiilijaparin teokset, joissa yhteiskunnallinen ote oli vahva ja selkeä. Kun amerikkalainen hard boiled -genre Dashiell Hammettin, Raymond Chandlerin ja kumppaneiden vauhdittamana toi dekkareiden tapahtumaympäristöt kartanoista kaduille, toivat Sjöwall ja Wahlöö dekkareihin laajemman yhteiskunnallisen kontekstin.
Hyvän rikos- ja jännityskirjallisuuden teokset voivat hyvin sijoittua menneeseenkin aikaan, jolloin ne voivat nostaa esille ja kommentoida historiamme kipukohtia. Suomalaisessa dekkariperinteessä on monia osaavia kirjoittajia, joiden teosten ympäristö on vuosikymmenien takaa. Hyvä esimerkki on vaikkapa Timo Sandberg (s. 1946), jonka Lahti-sarjan kirjat sijoittuvat 1920-luvulta aina 1950-luvulle.
Helsinki on minulle dekkareiden(kin) tapahtumaympäristönä rakas ja mielenkiintoinen, ja niinpä nostan esille kolmen dekkarikirjailijan tuotantoa, joille on yhteistä se, että kirjailija ei ole elänyt kirjojensa tapahtumien aikana ja että tapahtuma-ajan ja kirjoitusajan välillä on vähintään 50 vuotta.
Virpi Hämeen-Anttila (s. 1958) on julkaissut jo 12 teosta Karl Axel Björkin tutkimuksia. Teokset sijoittuvat kansalaissodan jälkeiseen aikaan, ja lukukokemukseni perusteella vuosien varrella kirjailija on kouliintunut kirjoittamaan entistä parempia dekkareita. Arvostelin Ruumiin kulttuuri -lehteen sarjan toisen kirjan, josta totesin, että ”Juonet ja juonenkäänteet ovat kelvollisia, joskaan eivät unohtumattomia. Unohtumatonta sen sijaan on itsenäisyyden ajan alun Helsingin kuvaus, jossa pääkaupunki herää eloon – tuntuukin sille, että eri henkilöiden sijaan kirjan todellinen päähenkilö on 1920-luvun sykkeessä elävä ja nopeasti muuttuva Helsinki.” Hieno kaupungin kuvaus on edelleen tärkeä osa Hämeen-Anttilan kirjojen antia, ja ilahduttavasti myös rikosjuonet ovat tukevoituneet. Työn laadusta osoituksena on Johtolanka-palkinto vuodelta 2023 kirjasta ”Vapauden vahdit”.
Pauli Jokinen (s. 1974) on julkaissut toistaiseksi neljä Helsinkiin 1930-luvulle sijoittuvaa dekkaria – mielestäni laatutyötä kaikki teokset. Jokisen Helsinki-tuntemus on tasokasta ja hän osaa tuoda esille rosoisiakin näkökulmia pääkaupunkimme elämästä kyseisenä aikana. 1930-luvun poliittiset jännitteet äärioikeiston nousuineen ja vasemmistolaisten poliisien syrjimisineen ovat tärkeitä elementtejä Jokisen kirjoissa, mikä tekee kirjoista rikosjuonten ja ympäristökuvauksen ohella mielenkiintoisia ja kiehtovia.
Tapani Bagge (s. 1962) tunnetaan erittäin tuotteliaana ja monipuolisena kirjailijana. Historialliseen Helsinkiin hänen kirjoistaan sijoittuvat Väinö Mujunen -sarjan kirjat, joista lokakuussa 2025 ilmestyy kymmenes teos. Sarjan aloittanut ”Valkoinen hehku” sijoittuu vuoteen 1938 ja yhdeksäs osa ”Violetti vainoaja” sijoittuu vuoteen 1954. Bagge osaa piirtää hyvää ajankuvaa, ja osaa myös vaivatta ja uskottavasti sitoa juoniaineksiinsa todellisia tapahtuma-aikaan eläneitä henkilöitä Urho Kekkosesta Erik von Frenckelliin. Baggen kirjat sisältävät myös hauskaa replikointia ja huumori on Baggen tavaramerkki näissäkin kirjoissa.
Historialliseen Helsinkiin on moni muukin osaava kirjailija sijoittanut teoksensa. Timo Saarto (s. 1957) kirjoittaa stadilaisena luontevasti Helsingistä ja pokkasi vuoteen 1917 sijoittuvalla romaanillaan ”Kuoleman kuukausi” vuonna 2018 Johtolanka-palkinnon. Helsinki on ympäristönä myös Ilkka Remeksen (s. 1962) vuonna 1999 ilmestyneessä hänen kolmannessa kirjassa ”Pedon syleily”, jonka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1938–1942.
Miksi historialliseen Helsinkiin sijoittuvat dekkarit minua kiehtovat? Nämä dekkarit haastavat katsomaan synnyinkaupunkiani uusilla tavoilla ja voivat nostaa sen lähihistoriasta esille uusia näkökulmia. Puhdasta vanhan stadin nostalgiakaipuutaan voi tietysti lievittää katsomalla uudestaan Palmu-elokuvia - tai muita vanhoja Helsinkiin sijoittuvia elokuvia vaikka Suomisen perheestä. Mutta viimeksi kuluneina vuosina kirjoitetut historialliseen Helsinkiin sijoittuvat dekkarit pystyvät oivallisesti yhdistämään kaksi asiaa: menneen ajan Helsingin kuvauksen ja tasokkaasti toteutetun tarinankerronnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti