Kävin vakiintuneen ystäväjoukkoni kanssa tutustumassa pitkän viikonlopun Sofiaan ja Bulgariaan. Olemme aikaisemmillakin matkoillamme käyneet eri keskisen Itä-Euroopan maissa - mm. Tšekissä, Slovakiassa, Unkarissa ja Puolassa. Oma edellinen käyntini Sofiaan ja Bulgariaan oli vuodelta 1983, joten oli mukavaa käydä uudestaan tässä meidän kohtuullisen vähän tuntemassamme Balkanin maassa. Maa on pinta-alaltaan vajaa kolmannes Suomen pinta-alasta ja väkiluku on samaa luokkaa oman väkilukumme kanssa eli runsaat kuusi miljoonaa. Eri arvioiden mukaan tosin yhdestä kahteen miljoonaa bulgarialaista asuu ja työskentelee maan ulkopuolella, ja maan suuri haaste onkin osaaja- ja aivovuoto.
Bulgaria on köyhin EU-jäsenvaltio, jonka BKT asukasta kohden on 14400 dollaria, kun se Suomessa on 43400 dollaria. Maa siirtyi markkinatalouteen ja demokraattiseen hallintoon vuonna 1989, ja Neuvostoliiton romahduksen myötä maan BKT tippui hetkessä 40%. Vaikka maa on edelleen köyhä, on sen tulotaso ja vauraus kasvanut vuosi vuodelta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Osaltaan tätä kehitystä on tukenut maan jäsenyys Euroopan unionissa vuodesta 2007 – Natoon Bulgaria liittyi jo vuonna 2004.
Vaikka Sofian hallintokorttelit vuodelta 1954 henkivät stalinismia, on Bulgaria on nykyisin vankka länsimainen demokratia
Maan sisäiset erot ovat huomattavia ja Sofian alue on huomattavasti vauraampaa kuin muu osa Bulgariasta. Samoin maassa on köyhyydessä eläviä ryhmiä - kuten laaja romaniväestö, jota arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa. Julkista talouttaan Bulgaria on hoitanut tarkasti ja sen julkinen velka oli vuonna 2024 24,1% BKT:stä ja sen ennustetaan nousevan vuoden 2026 loppuun mennessä 29 %:iin. Jos Bulgaria lähtisi Petterin ja Riikan kelkkaan velkajarrusta, pitäisi julkisia menoja tosi rapsakasti lisätä!
Maan väestöstä noin 8 % on islaminuskoisia, ja kelpo esimerkki uskontojen yhteiselosta on Sofian ydinkeskustassa toimiva moskeija
Taloudessa Bulgarialla on kuitenkin selkeitä haasteita. Eri arvioiden mukaan taloudesta huomattava osa on harmaata sektoria, ja korruptio on tunnistettu keskeiseksi ongelmaksi – esimerkkejä löytyy esimerkiksi julkisten hankintojen kilpailutus- ja sopimuskäytänteistä. Bulgariassa on käytännössä täystyöllisyys, mutta osaavaa, ammattitaitoista työvoimaa voi olla hankala rekrytoida. Koulutustaso ei ole riittävää, omaa laajaa tutkimus- ja kehitystoimintaa on harvoilla aloilla ja yliopistojen toiminta kaipaisi remonttia. Veroastetta ei kuitenkaan käy moittiminen: maassa on sekä yksilöiden että yritysten osalta 10 %:n tasavero. Yleinen alv-kanta on 20 %.
Mutta Bulgarialla on tarjota myös monia etuja etenkin perinteisen ja raskaan teollisuuden puolella. Emme ehkä usein tule ajatelleeksi, että Bulgariassa valmistetuille tuotteille voidaan lätkäistä ”Made in EU” -leima ja että Bulgarian rajanaapureita ovat Turkki (82 miljoona asukasta), Serbia (7 miljoonaa asukasta) ja Pohjois-Makedonia (2 miljoonaa asukasta) – EU-naapureiden Kreikan ja Romanian ohella. Meille esiteltiin myös erittäin suotuisia uusien tuotantolaitosten perustamisen ja liiketoiminnan aloituksen rahoitusmahdollisuuksia. Yleinen arvio on, että Bulgariassa on yrityksille hyvä oikeusvarmuus ja yksityisomaisuuden suoja, ja etenkin IT-puolella on laajaa mielenkiintoa ulkolaisille yrityksille. Bulgaria on jo Schengen-aluetta ja euro tulee käyttöön vuoden 2026 alusta.
Vaikka Bulgariassa on ollut muutaman viime vuoden aikana viidet eduskuntavaalit, ei maa ole kuitenkaan poliittisesti kriisimaa, mutta tiettyä epävarmuutta on ilmassa. EU-jäsenyyden ja Nato-jäsenyyden kannatus on maassa vahvaa, ja puoluepolitiikassa ei ole odotettavissa sellaisia suuntauksia, että näistä talouden ja turvallisuuden kulmakivistä haluttaisiin luopua.
Miltä näytti sitten Sofia? Syyskuinen Sofia vaikutti mukavalle kaupungille, joskin liikuimme aivan ydinkeskustan alueilla. Vaikka asuintalojen restauroinnissa riittää vielä töitä, oli kaupunkikiva siisti ja viihtyisä. Löytämämme ravintolat olivat tasokkaita, paikallinen viini erittäinkin kelvollista ja hintataso Helsinkiä rapsakasti halvempi. Kommunistisen ajan kaikuja sai metsästää, mutta löytyipä keskustan sivukadulta kuitenkin vielä kunnon sosialistista realismia!
Erityinen huomioni kiinnittyi Sofiassa siihen, että muraaleja ja katutaidetta oli erinomaisen runsaasti. Verrattuna vaikka naapurimaa Kreikan pääkaupungin Ateenan street art -skeneen, Sofiassa katutaide oli selvästi ajan (ja varmaan usein luvankin) kanssa tehtyä. Samoin eri liikkeet käyttivät suuria seinämaalauksia koristamassa toimitilojensa ulkoseiniä.
Bulgaria on lyhyen matkamme perusteella käymisen arvoinen kohde. Sofia oli mukava, monipuolinen ja värikäskin kaupunki. Matkamme antoi hyvän innokkeen tutustua paremmin muihinkin vähemmän tuntemiimme EU-jäsenmaihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti