Parisen viikkoa sitten julkaisin blogissani ensimmäisen osan street artista ja käsittelin muraaleja. Muraalithan ovat suurikokoisia rakennusten seinämaalauksia, jotka voivat olla osa julkisivua tai ne voivat olla rakennuksen muilla seinillä. Arkisissa ympäristöissämme törmäämme myös graffiteihin ja tägeihin. Graffitit ovat seinäkirjoituksia tai maalauksia, jotka perustuvat kirjaimiin. Tägit ovat graffitien tekijöiden taiteilijanimiä tai nimimerkkejä.
Varsinainen street art on julkiseen tilaan laadittua kuvataidetta, joka ei ole instituutioiden hallitsemaa ja johon ei useinkaan ole virallista lupaa. Katutaiteella on monia piirteitä, jotka erottavat sitä perinteisestä kuvataiteesta. Kun sitä tehdään usein paikkoihin, joihin ei ole varsinaista lupaa tai niihin teosten tekeminen on jopa kiellettyä, aikaa teoksen tekemiseen on rajoitetusti - ja aina on olemassa vaara ja riski tekijälle tai tekijöille kiinnijäämisestä. Joskus tämä riski toteutuukin, kuten vaikkapa Helsingin apulaispormestari Paavo Arhinmäki sai kokea kesällä 2023. Teoksen tekemistä voi nopeuttaa käyttämällä esimerkiksi sabluunoita (joita tiettävästi Banksy käyttää runsaastikin) ja aerosolimaaleja.
Katutaiteeseen liittyy usein kantaaottavuutta, ajankohtaisuutta ja huumoria. Katutaiteella voidaan nopeasti ja räväkästi kommentoida tapahtumien kulkua, oli sitten kyseessä Black Lives Matter -liike ja Gazan tilanne. Katutaiteelle on ominaista myös väliaikaisuus, mikä näkyy esimerkiksi ympäristöjen valinnassa (vaikkapa purettavat rakennukset). Katutaiteen tekijät ovat periaatteessa anonyymejä, jotka kuitenkin katutaideyhteisö tuntee ja tietää. Yksin toimivien katutaiteen tekijöiden ohella sitä tehdään myös ryhmissä. Tekijäyhteisöissä tehtävät voivat olla varsin moninaisia: varsinaisten teosten tekijöiden ohella tarvitaan esimerkiksi tarkkailijoita tai avustajia hankaliin paikkoihin tekijöiden laskemiseen ja nostamiseen. Katutaiteen maailma voi olla myös varsin kansainvälinen. Tietyt aiheet voivat nopeasti toistua myös eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa.
Katutaiteeseen kuuluu myös julkisten tilojen uudenlainen haltuun ottaminen. Kun otetaan yksityisiä ja julkisia tiloja uudella tavalla myös taiteen alustoiksi, on myös väistämätöntä, että se herättää yhteiskunnassa keskustelua - ja niin sen pitääkin herättää. Joissakin kaupungeissa on alueita, joissa saa vapaasti luoda katutaidetta (esimerkiksi vanhat kulttuuritiloiksi muuttuneet tehdasympäristöt, purettavat kaupunginosat, tietyt osoitetut alueet) ja siten on pyritty ratkaisemaan tätä ilmeistä ristiriitaa. Olen sitä mieltä, että Eduskuntatalon pylväiden töhrimistä väriaineilla ei voi puolustella ja on oikein, että siitä tekijät joutuvat edesvastuuseen. Katutaiteen teosten tekeminen tylsiin betoniympäristöihin, kuten vaikka jalankulkutunneleihin, on mielestäni hyväksyttävää. Se ei tarkoita, että ne saisivat olla täynnä rivoja graffiteja vaan ne saavat olla alustoja monipuolisille teoksille.
Kun tämä essee ei ole tieteellinen tutkielma, niin voin ottaa vapauksia jaotella katutaidetta oman kokemukseni perusteella. Seuraavassa "kuvakavalkaadissa" esittelen katutaidetta Ateenasta, Berliinistä, Hallesta, Malagasta, Napolista, New Yorkista ja Palermosta kahdessa kategoriassa eli "Katu poliittisena areenana" ja "Katu galleriana".
Katu poliittisena areenana kuvaa muutamilla esimerkeillä sitä, kuinka arkiseen ympäristöön tehdyillä teoksilla halutaan julistaa, ottaa kantaa ja vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti