Ensikosketukseni Charlie Kaufmanin luomiin maailmoihin oli vuonna 1999. Olin työmatkalla USA:ssa ja kuuntelin paikallisradion lähetystä, jossa kerrottiin ensi-iltaan tulleesta elokuvasta ”Being John Malkovich”. Radioreportaasista sai elokuvasta vain kalpean kuvan, mutta se tiivisti elokuvan juonen. Elokuvassa kunnianhimoinen nukketeatteritaiteilija joutuu menemään hanttihommiin manhattanilaisen toimistotalon puolitoista metriä korkeaan välikerrokseen, josta hän löytää salakäytävän suoraan näyttelijä John Malkovichin päähän. Oleskeltuaan varttitunnin Malkovichin päässä, nukketaiteilija löysi itsensä New Jerseyn pikatien varresta. Eriskummallinen kokemus, joka täytyi jakaa muidenkin kanssa.
”Being John Malkovich” oli Charlie Kaufmanin (s. 1958) ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus; aiemmin hän oli tehnyt vuosia eri TV-sarjojen käsikirjoituksia. Tämän elokuvan laadun takasivat ennakkoluuloton ja osaava ohjaaja Spike Jonze sekä hyvät roolisuoritukset tehneet John Cusack, Cameron Diaz ja tietysti John Malkovich. Kaufmanin elokuvakäsikirjoitusten toistuvana teemana on toisen mielen sisään pääseminen ja ”toisena eläminen” - ”Being John Malkovich” on elokuvana paljon muutakin kuin absurdi komedia.
Vuonna 2002 ensi-iltaansa tullut ”Adaptation” (suomeksi: Adaptation. Minun versioni) leikittelee sekin eri persoonilla. Keskushahmoina ovat luomistuskissaan kierivä, lahjakas elokuvakäsikirjoittaja Charlie Kaufman (jota esittää Nicolas Cage) ja hänen sähläävä kaksoisveljensä Donald Kaufman (jota esittää niin ikään Nicolas Cage). Elokuvan juonen ydin on, että Charlie Kaufman yrittää tehdä elokuvasovitusta Susan Orleanin kirjasta ”The Orchid Thief”, mutta ei saa työtään liikkeelle. Oman särmänsä tarinaan tuo, että sekä Charlie Kaufman että Susan Orlean ovat todellisia henkilöitä. Sen sijaan myös käsikirjoittajaksi halajava, ja yllättäen elokuvakäsikirjoituksen kaupaksi saava, hahmo Donald Kaufman on puhdasta fiktiota. ”Adaptation”-elokuvan jäntevyyden takaa ohjaajana jälleen Spike Jonze, ja Nicolas Cagen ohella mukana on kovan luokan näyttelijöitä: Meryl Streep, Tilda Swindon ja Chris Cooper.
Seuraava mainittavan arvoinen Kaufmanin käsikirjoitus oli elokuvassa ”Eternal Sunshine of the Spotless Mind” (suomeksi: Tahraton mieli) vuodelta 2004. Elokuvan käsikirjoitus toi myös Kaufmanille ansaitun Oscarin. Hieno elokuva kertoo muistoistamme ja unohtamisen halustamme. Jälleen Kaufman palaa ydinteemaansa eli toisen ihmisen mielen sisään pääsemiseen. Jim Carrey ja Kate Winslet tekevät hienot roolit Michel Condryn osaavassa ohjauksessa.
Kaufmanin ensimmäinen ohjaustyö oli ”Synecdoche, New York” (2008), joka perustui hänen omaan käsikirjoitukseensa. Elokuva seuraa vuosikymmenien ajan kunnianhimoisen teatteriohjaajan mestariteoksen rakennustyötä, joka kasvaa jatkuvasti yhä suurempiin mittoihin. Upea näyttelijä Philip Seymour Hoffman tekee vaikuttavaa työtä pääosassa, mutta oma tuntumani on, että elokuva olisi ollut vielä parempi esimerkiksi Spike Jonzen ohjaustyönä.
Uudelle alueelle Kaufman meni rohkeasti nukkeanimaatioelokuvalla ”Anomalisa” (2015), jonka hän käsikirjoitti ja jonka hän ohjasi yhdessä Duke Johnsonin kanssa. Elokuvan tenho perustuu sen puhuttelevaan juoneen ja katsojana unohdin usein, että kyseessä oli ns. stop motion -animaatioelokuva. Uskalias ja hieno kokeilu, ja nukketeatteriaiheestahan voi nähdä myös linkin ”Being John Malkovich” -esikoiseen. Ja miten hienosti nukketeatterihahmot kummassakin elokuvassa saadaan kuvastamaan ja viestimään inhimillisten tunteiden koko kirjoa!
Kaufmanin käsikirjoituksissa täytyy olla maagista voimaa. Usein tusinatyötä tekevät näyttelijät kuten Cameron Diaz, Nicolas Cage ja Jim Carrey tekevät hänen käsikirjoittamissaan elokuvissa hienoa työtä ja pääsevät näyttämään todellista osaamistaan. Vetovoimaa hänen käsikirjoituksissaan täytyy olla, kun John Malkovichin, Meryl Streepin ja Philip Seymour Hoffmanin kaltaiset tähdet näissä elokuvissa näyttelevät.
Kaikki Kaufmanin elokuvat eivät ole unohtumattomia klassikoita, mutta aina hänen elokuvansa onnistuvat haastamaan katsojansa. Nämä viisi mainitsemaani elokuvaa ovat kaikki mielenkiintoisia ja kestävät – jopa vaativat – useamman katselukerran. Usein ne aukeavat vasta toisella kerralla koko loistoonsa, ja se kertoo väistämättä niiden laadusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti