Kirjallisuuden harrastaminen ja aktiivinen kirjojen lukeminen saattavat luoda mielikuvaa eristäytyneisyydestä tai jopa yksinäisyydestä, mutta kokemani todellisuus kirjojen parissa on toisenlainen. Kirjat yhdistävät ihmisiä. Kirjat, niiden taustoihin tutustuminen ja kirjallisuudesta keskusteleminen ovat mitä mielenkiintoisinta ja yhteisöllisintä puuhaa.
Kirjan kuolemasta keskustellaan säännöllisesti, mutta kirjatapahtumat ovat suositumpia kuin koskaan. Kirjallisuus tuo ihmisiä yhteen. Tämän vuoden aikana osallistuin neljään useamman päivän kestävään kirjatapahtumaan, joista kaikki olivat antoisia. Sastamalan ”Vanhan kirjallisuuden päivät” kesäkuun lopussa oli mielenkiintoinen tapahtuma, jonka teemana tänä vuonna oli Luontomme. Pidin tästä tapahtumasta erityisesti siksi, että sillä oli selkeä johtoteema. Erityinen ilonaiheenihan oli, että ystäväni Mikko Lahtinen valittiin ansaitusti Vuoden lukutoukaksi – kunniakirjan myönsi Suomen antikvariaattiyhdistys.
Vinhan kirjajuhlat heinäkuun lopulla Ruovedellä oli intiimi tapahtuma, jossa kahden kesäisen päivän ja illan aikana sain seurata useampaakin mielenkiintoista kirjailijahaastattelua. Kaikki eivät olleet unohtumattomia helmiä, mutta tunnelma oli erinomainen. Helmi kyllä oli kirjailija Petri Tammisen haastattelu, josta kirjailijahaastattelu ei parane. Tammisen uusin kirja ”Sinua sinua” oli sekin mieleenpainuva lukukokemus. Perinteinen Vinhan kirjakauppa sai muutama vuosi sitten uudet omistajat, ja he ovat luoneet kirjakaupasta monipuolisen tapahtumakeskuksen. Hienoa arkista kulttuurityötä!
Turun kirjamessuilla, jotka tänä vuonna järjestettiin kolmipäiväisinä Logomossa lokakuun alussa, en ollut aikaisemmin käynyt. Turun-reissu oli vaivan väärti ja ohjelmasta löysin jokaiselle päivälle makupaloja. En ollut aikaisemmin kuunnellut livenä esimerkiksi Ville-Juhani Sutista, Vesa Varesta, Timo R. Stewartia tai Paavo Teittistä, ja pidin kuulemastani. Aivan erityiset kicksit sain 85-vuotiaan monitaituri M.A.Nummisen haastattelusta, jonka klassikkokirja ”Lastuja” on jälleen saatavana uutena painoksena.
Helsingin kirjamessut lokakuun lopulla ovat massiivinen nelipäiväinen tapahtuma, johon täytyisi tehdä kunnon ennakkosuunnitelma. Hyviä esityksiä oli Messukeskuksessakin, mutta omaan makuuni tapahtuma on vain liian iso. Ilahduttavaa oli suuri kävijämäärä, joka osoitti kirjallisuuden elinvoimaa.
Kirjatapahtumat tuovat kirjallisuuden harrastajia yhteen, mutta ilahduttavasti on myös monia itseohjautuvia toiminnan muotoja. Aloitimme syksyllä 2004 ystävieni kanssa kuukausitapaamisiin perustuvan ”Herrasmiesten kirjakerhon”. Perusajatuksena on, että kaikki osanottajat lukevat saman ennalta sovitun kirjan, jonka pohjalta käymme illallispöydässä keskustelun. Aloittaessamme emme muista lukupiireistä tienneet, mutta runsaat 20 vuotta olemme säännöllisesti kokoontuneet ja vakaa aikomus on jatkaa tätä hauskuutta. Aikoinaan tiivistin oman kokemukseni Kirsi Raninin ”Lukupiiri”-kirjaan näin: ”Lukupiiriläisten erilaiset kokemukset ja taustat rikastavat keskustelua ja omaa lukukokemusta. Monien vuosien aikana on syntynyt hyvä yhteinen ilmapiiri, joka sallii sekä vakavahenkisen keskustelun että kieli poskessa -kommentit. Älyllistä hauskanpitoa!”
Lukupiiritoiminta on hyvä yhteisöllinen muoto kirjallisuuden harrastamiseen. Erilaisia tuoreita kirjoista nauttimisen muotoja versoo jatkuvasti: on yhdessä lukemisen iltoja, ääneen lukemisen tapahtumia jne. Olen itse joustanut puritaanisesta tavastani lukea vain painettuja kirjoja, ja nautin nykyisin äänikirjoista ja e-kirjoista, joskin vielä totuttelemista on. Erityisen iloinen on siitä, että Suomessa on edelleen kunnianhimoisia kustantajia, jotka tuovat luettaviksemme hienoja kirjoja – kiitokset esimerkiksi Aviadorille, Basam Booksille, Rosebudille, Sammakolle, Terra Cognitalle ja Warelialle.
Kirjat ja kirjallisuus tuovat ihmisiä yhteen ja tarjoavat kokemuksia, joita on hienoa jakaa. Yhteisöllisyys on tärkeässä asemassa, kun voimme julistaa: Kirja elää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti