Aktiivisille lukijoille on tänä päivänä tarjolla monia erilaisia kirjallisuudesta nauttimisen mahdollisuuksia. Perinteisen kirjan ohelle on nopeasti noussut ja monipuolistunut e-kirjojen ja äänikirjojen tarjonta. Tämä on myös tuonut lukuharrastuksen piiriin sellaisia yksilöitä, jotka eivät perinteistä kirjaa ole jaksaneet lukea, mutta käyttävät vaivatta äänikirjoja. Monet ystävistäni kuuntelevat äänikirjoja arkisissa kotiaskareissaan tai lenkkeillessään – pitkillä kävelylenkeillä kuuntelen itsekin äänikirjoja.
Lähtökohtani on, että formaatti vaikuttaa lukukokemukseen. Lukukokemukset, jotka saan lukiessani fyysistä, perinteistä kirjaa tai lukiessani e-kirjaa tai kuunnellessani äänikirjaa, ovat samankin kirjan osalta erilaisia. 1960-luvulla suositun mediatutkijaa Marshall McLuhania siteeraten ”The medium is the message”. Mediamuoto vaikuttaa kulttuurikokemukseemme.
Olen lukenut muutamiakin kirjoja ns. hybridinä eli osan kirjasta olen kuunnellut kävelylenkeillä äänikirjana ja vastaavasti osan lukenut kotinojatuolissani kirjana. Tällä tavalla luin syksyllä Paavo Lipposen ”Valtionhoitaja – muistelmat 1995 -2024”, joka on 688-sivuisena fyysisenä kirjana melkoinen järkäle. Kun Lipponen on erittäinkin täsmällisesti kirjoittanut lukuisasti päivämääriä eri tapahtumista muistelmiinsa, on tällaisen tekstin kuunteleminen äänikirjana melko rasittavaa. Lukija Tuukka Haapaniemi tekee ammattityötä ja kun tämä kirja äänikirjana nyt kesti yli 25 tuntia, voi vain aavistaa, kuinka pitkä se olisi ollut, jos Lipponen olisi sen itse lukenut… Poliittisia muistelmia lukemaan tottuneena perinteinen kirja kädessä silmä on tottunut skannaamaan esimerkiksi päivämäärät nopeasti yli ja palaamaan niihin tarpeen tullen.
Varsin toisenlainen ja mielenkiintoinen hybridilukukokemukseni oli Antti Holman oma kasvutarina ”Kaikki elämästä(ni)”. Holma kirjoittaa sattuvasti matkastaan Sonkajärven lapsuuden maisemista maailman suurkaupunkeihin, ja erityisesti seksuaalisuutensa etsimisestä ja löytämisestä. Holma osaa tiivistää havaintonsa maailmasta tarkkanäköisesti ja kiehtovasti. Äänikirjana tämän tarinan lukee Antti Holma itse. Kun Holma itse lukee oman tekstinsä, se saakin aivan uuden ja koskettavan ulottuvuuden. Kuunneltuani tämän äänikirjana, päätin lukea osat siitä uudestaan e-kirjana – ja kokemus oli aivan erilainen. Holman oma kertojanääni toi toisen ulottuvuuden kirjaan äänikirjana, ja e-kirjana tämä ymmärrettävästi latistui. Tietysti on hyvä ymmärtää, että tämä kirja on harvinainen poikkeus, jossa sama henkilö on kokijana maailmaa sopivan vinosti tarkasteleva etsijä, kirjoittajana sattuvan tarinankerronnan osaaja ja lukijana ammattinäyttelijä.
Kiinnostava tietokirja äänikirjana voi kuulostaa haastavalta. Lähes lumoavana tietokirjana pidän Wolfram Eilenbergerin teosta ”Taikurien aika – Filosofian suuri vuosikymmen 1919 – 1929”. Kirja johdattaa meidät neljän merkittävän filosofin eli Walter Benjaminin, Ernst Cassirerin, Martin Heideggerin ja Ludwig Wittgensteinin elämäntarinoihin ja heidän kirjoituksiinsa ja työhönsä. Eilenberger osaa limittää hienosti heidän henkilökohtaisen elämänsä ja heidän uransa, ja osoittaa myös, miten arjen elämä myös kuvastui heidän työssään. Tämä äänikirjan osalta kirsikkana kakussa on, että filosofi Tuomas Nevanlinna on sen erinomaisena lukijana. Eilenberger on kirjoittanut kaksi muutakin kirjaa 1900-luvun filosofeista ja heidän tarinoistaan eli ”Vapauden tuli – Filosofian pelastus synkkinä aikoina 1933 – 1943” ja ”Nykyisyyden haamuja – Filosofian loppu ja uuden valistuksen alku 1948 – 1984”, jotka ovat lähiaikojen luku-/kuuntelulistallani.
Perinteisenä mcluhanilaisena olen edelleen sitä mieltä, että valittu media vaikuttaa viestiin. Kirjallisuuden harrastajana olen iloinen, että voin valita erilaisista mahdollisuuksista hyvistä kirjoista ja tarinoista nauttimiseen. Samalla minulle on kehittymässä entistä parempi ymmärrys, minkälainen kirja ja tarina sopii parhaiten tarjolla oleviin mediamuotoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti