Olen kehitellyt muutaman vuoden konseptia nimeltään ”omapääsijoittaja”. Se on toimintakonsepti, jossa toimintansa alku- ja kasvuvaiheessa olevat yritykset saavat rajoitetuksi ajaksi (kahdesta kolmeen vuoteen) operatiiviseen toimintaansa työntekijöiksi kokeneita ammattilaisia ilman palkkakustannuksia osakeomistusta vastaan. Yrityksille tämä tarjoaa mahdollisuuden saada kokeneiden osaajien työtä alku- ja kasvuvaiheessa ilman kiinteitä kustannuksia.
”Omapääsijoittajat” eroaa kokeneiden ammattilaisten toimintakonseptina neuvonantajien, konsulttien ja hallitusjäsenten toiminnasta nimenomaan siinä, että omapääsijoittajat tuovat osaamisensa ja kokemuksensa yrityksen päivittäiseen operatiiviseen työhön. Kokeneet ammattilaiset ovat tässä tapauksessa useimmiten henkilöitä, jotka ovat joko eläkkeellä tai muualla osa-aikatyössä, ja heillä on näin ollen oman työnsä korvauksesta riskinottokykyä. Kokeneet ammattilaiset olisivat omapääsijoittajina osa-aikatyössä (esimerkiksi 10–20 viikkotuntia). Tarkoituksena on, että omapääsijoittajat ovat aina vähemmistöosakkaina, vaikka heitä olisi useampikin samassa yrityksessä.
Omapääsijoittaminen voisi olla mielekäs työtapa kokeneille ammattilaisille, koska se pidentää ja monipuolistaa työuria ja kerryttää heidän elinikäistä ansaintaansa. Tunnen lähipiiristänikin koko joukon ystäviä, jotka ovat jo eläkkeellä ja joilla olisi tarjottavana paljon hyvää osaamista ja intoa. Tällaisen resurssin vähäinen käyttö on tuhlausta. Jostain taustalta kuuluisi varmaankin mutinaa, että onko nyt oikea aika ottaa töihin jo eläkettä nauttivia, kun työttömyys huitelee taas uusissa huippulukemissa. Vastaus on ilmeinen: omapääsijoittajat voivat olla niitä tärkeitä osaajia, jotka saavat yritykset uudenlaiseen kasvuvauhtiin ja työllistämään.
Tyypillisiä työtehtäviä omapääsijoittajille voisivat olla myynnin ja markkinoinnin organisoiminen ja johtaminen, sidosryhmä- ja asiakastyö, taloushallinnon tehtävät ja viestinnän tehtävät, joiden osaaminen vaatiikin pitkäaikaista työkokemusta.
Omapääsijoittaminen antaa uudenlaisia mahdollisuuksia saada sitoutuneita ja kokeneita ammattilaisia yritysten toimintaan. Tunnistettuja alueita ovat esimerkiksi maahanmuuttajien perustamat yritykset, joihin omapääsijoittajat voivat tuoda suomalaisen toimintaympäristön tuntemusta ja kontakteja. Toinen tärkeä kohde voisivat olla sukupolvenvaihdoksessa tai omistajanvaihdoksessa olevat yritykset, joihin tarvitaan ylimenokaudeksi osaavaa henkilöstöä. Kolmas kohde voisivat olla kasvuvaiheen yritykset, joihin tarvitaan usein senioriteettia omaavia henkilöitä esimerkiksi sidosryhmätoimintaan ja viestintään.
Omapääsijoittaminen ei ole kuitenkaan pro bono –toimintaa, vaikka siitä ei olekaan välitöntä maksusuoritusta. Omapääsijoittamisen kohdeyrityksillä pitää olla selkeä kasvun näkymä, joten omapääsijoittaminen ei sovi pieniin yksinyrittäjäpohjaisiin yrityksiin. Samoin on korostettava, että omapääsijoittamisen kohdeyritysten täytyy olla valmiita läpinäkyvyyteen (omapääsijoittamisen sijoituksen arvon turvaamiseksi).
Omapääsijoittamisen erilaiset mallit kaipaavat vielä hiomista. Erilaiset toimintamallit edellyttävät myös avointa keskustelua verottajan kanssa erilaisista mahdollisista verotusseuraamuksista. Jokainen omapääsijoittamiseen mukaan lähtevä henkilö haluaa luonnollisesti oikeusvarmuuden työnsä tulosten hyödyntämisestä.
Suomessa on tehty koko joukko aloitteita ja toimia yritystoiminnan elvyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Eräs mielenkiintoinen tapa yritystoiminnan vauhdittamiseksi olisi hyödyntää sitä unohdettua ja uinuvaa osaamista, joka on pitkän työuran tehneillä, mutta edelleen työkykyisillä ja työintoisilla yksilöillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti