Kun lukee samaan aikaan päivälehtiä ja lähihistoriaa valottavia kirjoja, tulee väistämättäkin hämmentynyt olo. Luen säännöllisesti New York Timesiä, ja hämmennyn päivä päivältä enemmän Trumpin hallinnon asenteista ja toimista etenkin huippuyliopistoja kohtaan. Populistiset eliittiyliopistoja vastaan kohdistetut toimet saavat lisäpontta esimerkiksi varapresidentti JD Vancen hehkutuksista ”valkoisen miehen heikosta asemasta” ja väitteistä valkoisiin miehiin kohdistuvista vähättelyistä ja sortotoimista. Käsitykseni on, että juuri monimuotoisuus ja monipuolisten lahjakkuuksien houkuttelu yliopistoihin on antanut pohjoisamerikkalaisille yliopistoille vahvan aseman.
On outoa, että kaikille muille ilmeistä yhteyttä korkean arvonmuodostuksen amerikkalaisten suuryhtiöiden – etenkin ns. Big Tech -yhtiöiden (Alphabet, Amazon, Apple, Meta, Microsoft ja Nvidia) – ja yliopistojen toiminnan välillä ei haluta ymmärtää. Monien näiden yritysten menestys perustuu amerikkalaisista huippuyliopistoissa opiskelleiden osaajien työhön. Amerikkalaisten yliopistojen opiskelijoista merkittävä osa etenkin maisteritason ja tohtoritason koulutusohjelmissa on kansainvälisiä opiskelijoita (valtaosin Intiasta ja Kiinasta), ja heistä monet opiskelevat ns. STEM-aloilla (Science, Technology, Engineering, Mathematics). Etenkin STEM-alueilla yliopisto-opiskelijoiden harjoitustöiden ja opintojen ohjaukseen ei ole riittävästi amerikkalaistaustaisia osaajia. USA:n monien teknologiayritysten menestys on osittain perustunut siihen, että ahkerat ja lahjakkaat kansainväliset opiskelijat jäävät valmistumisensa jälkeen USA:han töihin.
2000-luvun alussa kaupunkitutkija Richard Florida painotti kirjoissaan ”The Rise of the Creative Class. And How It's Transforming Work, Leisure and Everyday Life” (2002) ja ”Who's Your City?” (2008) luovan luokan merkitystä kaupunkien ja alueiden elinvoimassa. Floridan kiisteltykin päätelmä on ollut, että uusien innovaatioiden kannalta tärkeät luovat yksilöt valitsevat elinympäristökseen kaupungit, jotka ovat asenteeltaan liberaaleja ja väestöltään monimuotoisia. USA:ssa tämä on näkynyt etenkin Kalifornian ja Uuden-Englannin alueiden elinvoimana, ja niiden merkityksen korostumisena talouden arvonluonnissa. Perinteisen savupiipputeollisuuden alueilla on vaikeampaa, kun niiden kilpailu- ja uudistumiskyky on heikompaa. Ei liene yllätys, että elinvoimaisilla ja uudistumiskykyisillä alueilla Donald Trumpin kannatus on selvästi alhaisempaa kuin perinteisen ja osittain jo kuihtumassa olevan teollisuuden alueilla.
Jos katsomme 1930-luvun Saksaan, saamme kylmäävän näkymän yliopistojen kuihtumisesta, kun huippuluokan lahjakkuuksia ajettiin maanpakoon ja kirjaroviot roihusivat. Monilla aloilla Weimarin tasavallan aikaan Saksan yliopistot edustivat maailman huippuja – oli sitten kyse filosofiasta, luonnontieteistä tai lääketieteestä. Esimerkiksi vuosien 1901 – 1930 välillä eniten Nobel-palkintoja saivat saksalaiset tutkijat. Kansallissosialistien valtaantulon jälkeen Saksassa noin 1500 professoria pantiin viralta. Saksasta ja Itävallasta lähtivät mm. Albert Einstein, Ludwig Wittgenstein, Hannah Arendt ja Karl Popper, jotka jäivät pysyvästi työskentelemään joko USA:ssa tai Englannissa – eivätkä koskaan palanneet Saksaan tai Itävaltaan. Angloamerikkalaisen maailman nykyinen vahva asema kaikilla tieteenaloilla on vahvasti niiden oman kehitystyön ansiota, mutta kyllä siinä panosta oli silläkin, että saksankielinen tiedemaailma oli sodan jälkeen raunioina eikä pystynyt nopeasti kasvamaan aikaisempaan rooliinsa – eivätkä muualle jo etabloituneet saksalaiset huippututkijat halunneet vanhaan kotimaahansa palata.
Selkeyden vuoksi: en väitä, että USA:n nykyhallinnon ja Saksan 1930-luvun hallinnon välillä olisi yhtäläisyys. Mutta väitän, että jos USA:n huippuyliopistoihin hyökkäilyn seurauksena alkaa lahjakkuuksien joukkopako ja he eivät takaisin palaa. Tällä hetkellä USA:ssa työskentelevistä huipputiedemiehistä monien synnyinmaa ei ole USA ja nykyinen yhteiskunnallinen ilmapiiri ei heitä kannustane maassa viihtymään. Kyllä heille ottajia maailmalta löytyy – esimerkiksi Suomesta. Tämä on meillekin orastava mahdollisuus, joka pitäisi osata kunnolla hyödyntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti