Menimme syyskuussa 2025 vähän sattuman ohjaaminakin Kulttuuritalolle Raul Reimanin muistokonserttiin. Hänen syntymästään tuli 11.9.2025 kuluneeksi 75 vuotta ja konsertti oli kunnianosoitus hänen liian varhain vuonna 1987 päättyneelle uralleen. Konsertin esiintyjäjoukko oli mielenkiintoinen kattaus 1970- ja 1980-luvun Suomi-iskelmän tähtiä, joista monet eivät olleet enää vuosikausiin esiintyneet tai olivat esiintymisiään vähentäneet. Reimanin sanoittamia lauluja esittivät mm. Lea Laven, Juhamatti, Tarja Ylitalo, Satu Pentikäinen, Pirjo Lehti, Eija Sinikka ja Minna Ikonen. Raul Reimanin työn arvostuksesta kertoo sekin, että niin moni artisti oli tullut tähän ainutkertaiseen konserttiin hänen tuotantoaan esittämään.
Syksyllä 2025 ilmestyi sopivasti myös Juha-Matti Tammelan ja Antti Luukkasen tukeva kirja ”Raul Reiman – Iskelmäsanoittajan elämä” (Tammi 2025, 493 sivua). Tammela oli ollut myös konsertin taustahahmona ja omintakeisella tavallaan myös juonsi konsertin. Kirjailijat ovat tehneet taustatyönsä todella huolella kymmenine haastatteluineen ja kattavalla katsauksessa Reimanin työhön. Kirja kuvaa kelvosti Reimanin työtä, mutta jää väistämättä hänen elämänsä kuvauksen osalta huokoiseksi.
Reiman-elämäkerran kansi. Kuva: Tammi
Minkälaisen kuva Tammela ja Luukkanen kirjansa kohteesta piirtävät? Yleiskuva on iskelmätyön työteliäs ammattilainen. Hänen oma, vankka muusikkotaustansa vaikutti monen kirjaan haastatellun artistin mielestä siihen, että hänen sanoituksensa olivat luontevasti laulettavia. Hän ei tehnyt iskelmätekstin muodossa olevaa runoutta vaan iskelmänä esitettäviä lauluja. Jos vertaa hänen sanoituksiaan esimerkiksi Juha Vainion sanoituksiin, näyttävät Vainion tekstit kirjoitettuina paperilla tyylikkäämmiltä. Iskelmätekstin ydinlaadun määrää kuitenkin sen esittäminen laulamalla, ja silloin tekstin soljuvuus laulettuna on avainasemassa.
Suomen 1970- ja 1980-luvun iskelmistä merkittävä osa oli käännösiskelmiä, joita Reimankin ahkerasti käänsi. Hänen sanoittamansa noin 1300 iskelmän ohella hän myös sävelsi noin 200 laulua. Hänen teksteistään monet ovat tallentuneet suomalaisten kollektiiviseen muistiin. Näitä ovat esimerkiksi ”Olen suomalainen”, ”Ei oo, ei tuu”, ”Titanic”, ”Puhtaat purjeet”, ”Minttu sekä Ville” ja ”Avaa hakas”, joista – yllätys yllätys – vain ”Olen suomalainen” on käännösiskelmä. Hänen säveltämiään ja sanoittamiaan ovat mm. Badding Somerjoen esittämä ”Bussi Somerolle” tai Kake Randelinin esittämä ”Tarja”.
Reimania työtoverina kuvataan joustavaksi ja sopuisaksi, jolle mikään työ ei ollut liian vähäpätöinen. Hän oli valmis kuuntelemaan muutostoiveita ja nopeastikin muokkaamaan tekstejään. Ahkera mies oli myös sanansa pitävä ja täsmällinen, vaikka tämä vetikin hänet henkilökohtaisessa elämässään usein tiukille. Hänellä oli kuitenkin myös ammattimiehelle kuuluva terve omanarvontunto, ja hänen työhönsä kohdistunut ilkeämielinen arvostelu tai vähättely sattuivat. Reiman oli luonteeltaan syrjään vetäytyvä ja karttoi julkisuutta, ja jakoi elämänsä iloja ja suruja pienen lähipiirin kanssa.
Tammela ja Luukkanen viittaavat Reimanin iskelmätekstejä analysoidessaan useiden tekstien tiettyyn synkkyyteen ja kuoleman teeman läsnäoloon. Esimerkiksi Rexin esittämä ”Puhtaat purjeet” alkaa seuraavin sanoin: ”Kerran päättyvä on päivä viimeinen, silloin silmäni sulkea voin. Kerran vierelläin on joukko hiljainen, joka peittelee mun neilikoin.” Taloudelliset vaikeudet, ankara työtahti ja pitkään kestänyt masennus ajoivat Reimanin itsemurhaan kevättalvella 1987.
Raul Reimanin tuotanto oli laajaa ja monipuolista, mikä luonnollisesti merkitsi myös sitä, että läheskään kaikki hänen sanoituksensa eivät ole unohtumattomia klassikoita – joukossa on paljon sälää ja aivan tusinatavaraa. Hänen työmäärillään ja työtahdillaan tämä on väistämätöntä, jos runsaassa kymmenessä vuodessa tekee noin 1300 iskelmäsanoitusta, eivätkä ne käännösiskelmien alkuperäisversiotkaan sanoituksiltaan usein unohtumattomia olleet.
Raul Reimania on väitetty jääneen hänen kanssaan samaan aikaan töitä tehneiden Vexi Salmen ja Juha Vainion varjoon. Pitäisikö häntä verrata näihin kahteen sanoittajasankariin? Vertailu on mielestäni turhaa – työllään hän kuuluu kiistatta suomalaisen iskelmän huippunimiin ja olemme tunteneet vain liian pintapuolisesti hänen työtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti