Olen keräilijä - kerään ja keräilen etenkin kirjoja ja elokuvia, jotka ovat tilaa vieviä kulttuuriartefakteja. Muutama ystäväni ja tuttavanikin kysyy, että miksi näitä kerään, kun kirjoja löytyy kattavasti e-kirjoina ja äänikirjoina. Hyviä elokuviakin on roppakaupalla esimerkiksi Netflixistä ja PrimeVideosta. Ainakin PrimeVideo on myös tarjoamassa oman portaalinsa kautta mahdollisuuden tilata muiltakin suoratoistopalveluilta elokuvia. Onko kirjojen, DVD- ja BluRay-levyjen aika siis auttamatta ohitse?
Minulle kirjojen aika ei ole vuosikausiin loppumassa, koska en lähitulevaisuudessakaan näe, että tärkeää osaa minulle mieluisista kirjoista löytyisi vaikkapa BookBeatista. Kirjahyllystä on mukava illalla etsiä sopiva suomennettu George Simenonin Maigret-dekkari 1950-luvulta iltalukemiseksi – ei taida lähivuosinakaan näitä e-kirjoina löytyä. Ja vanhan Maigret-dekkarin lukeminen tabletilta tuntuisi tosi oudolle. Monet minulle tärkeät kirjat on julkaistu aikoinaan pieninä painoksia ja kirjojen kustantamotkin ovat ajat sitten hävinneet. Mielenkiintoisten suomalaisten kustantajien – kuten vaikkapa Love Kirjojen ja Odessan – 1980-luvulla julkaisemat teokset eivät tule todennäköisesti koskaan saataville muussa muodossa kuin perinteisinä kirjoina. 1900-luvun alussa julkaistuja Upton Sinclairin rapsakoita kapitalismikritiikkejä lienee turha odottaa suomenkielisina äänikirjoina.
Elokuvien osalta tilanne on samankaltainen. Suositut valtavirtaelokuvat tulevat olemaan jatkossakin suoratoistopalveluiden tarjonnassa ja varmasti klassikot ”Tuulen viemää”, ”Citizen Kane” ja ”Tuntematon sotilas” ovat saatavilla vuosikaudet. Suoratoistopalveluja käyttävät ovat varmasti myös huomanneet, että monet elokuvat ovat vain tietyn, rajatun ajan katsottavissa. Suuret studiot tuottavat hienoja ja viimeisteltyjä elokuvia, joita on mukava katsoa. Kokemukseni on, että moni minulle tärkeä elokuva on löytynyt marginaaleista ja onhan näiden pienen levikin elokuvien metsästäminen ja niistä nauttiminen oma taiteenlajinsa.
Kuvan ja äänen laadun osalta nykyiset suoratoistopalvelut ovat jo moitteettomia, mutta valikoima on väistämättä edelleen rajattu. DVD- ja BluRay-levykkeiden ehdoton etu on myös, että niillä on mukana ns. ekstroja eli usein ns. Making of -dokumentteja (joissa tosin sisällöllisesti ei usein ole kehumista), taustahaastatteluja ja joskus todella mielenkiintoisia taustoituksia.
Elokuvan harrastajan osalta DVD- ja BluRay-levykkeissä on ollut hankalakin piirre eli aluekoodit. Tämä on ollut johtavien elokuvastudioiden keksintö tehdä eri maantieteellisille markkinoille erilainen julkaisuaikataulu ja erilainen hinnoittelu. Nykymaailmassa se on suora kansainvälisen kulttuurikaupan este. Mielenkiintoisia elokuvia tai dokumentteja ei ole välttämättä julkaistu Euroopassa mutta kylläkin esimerkiksi USA:ssa. Jenkeistä hankittuja elokuvia ei voi vakiosoittimilla Suomessa katsella vaan täytyisi joko olla erityinen jenkkikoodin hyväksyvä laite tai sitten modifioitu ns. multiregion-soitin.
Kirjojen ja elokuvien pinot eivät näillä näkymillä ole kodistani katoamassa. DVD- ja BluRay-elokuvien säilytyksen osalta löysin toimivan ratkaisun tanskalaisesta verkkokaupasta eli näille levykkeille valmistetut muoviset säilytyskuoret, joihin mahtuu elokuvalevyke, kansilehti ja tarvittaessa sisällöstä kertova vihkonen, vähentävät niiden tilan tarvetta. Tässä säilytysratkaisussa kuusi DVD- tai BluRay-levykettä vaatii yhtä paljon hyllytilaa kuin yksi perinteinen DVD-kotelo. Leffojen osalta tämä on toimiva ratkaisu, mutta perinteiset kirjat vievät yhtä paljon tilaa kuin ennenkin…
Veikko Huovisen klassikossa ”Hamsterit” (joka sopivasti julkaistiin syntymävuotenani 1957) päähenkilö haluaa varautua Suomen oloihin varastoimalla ruokatarvikkeita (esimerkiksi busheleittain pähkinöitä), juotavaa, vaatteita ja tarvikkeita ja turvaten näin eri oloissa omavaraisuutensa. Tunnen syvää veljeyttä Hamsterin kanssa, ja oman varautumiseni välineinä ovat perinteiset kirjat ja elokuvatallenteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti