Suomen valtiontaloutta ja sen tulevaa sopeutusta koskeva keskustelu on väistämättäkin hämmentävää. Erilaisia säästöjä ja sopeutustoimia haetaan laajasti ja usein katse on silloin sosiaali-, terveys- ja koulutuskuluissa. Vakavahenkinen keskustelu yritystuista, niiden määrästä ja niiden tosiasiallisesta tehokkuudesta talouden vauhdittajina on puutteellista ja haparoivaa, kun jotenkin on päätöksentekijöihinkin istutettu sellainen narratiivi, että kun suomalainen tuottavuus ei ole pariinkymmeneen vuoteen kehittynyt, niin yrityksille suunnatut avustukset ja tuet varjelevat sitä vähääkin kilpailukykyä, joka Suomella on.
Valtio voi tukea monilla tavoilla yritystoimintaa, ja erilaiset tuet ja avustukset ovat siitä tärkeä osa. Tietysti on tärkeää, että riskejä sisältyvään vientitoimintaan voi saada takauksia Finnveran kautta. Nämä ovat etenkin pk-sektorin viennille tärkeitä välineitä. Suomen telakkateollisuus tarvitsee uskottavaa kansallista luototusta. Nokian ja monen muun teknologiayrityksen kansainvälinen menestys on osittain ollut mahdollista Tekesin (nyttemmin Business Finlandin) osittain rahoittamilla kehityshankkeilla. Nämä menestystarinat eivät kuitenkaan johda siihen, että kaikkien yritystukien vaikutus on positiivinen tai että ne olisivat toivottavia.
Hesarin Vision juttu 11.3.2026 "Osingoista tuli ongelma" avaa yhden näkökulman yritystukiin. Jutun ydinhän oli, että suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat kansainvälisesti katsoen kovin avokätisesti osinkoja. Tarvetta esimerkiksi laajempiin tuotekehityksen ja tutkimuksen investointeihin ei näkyisi olevan ja kiinteitäkään investointeja ei olisi tarpeen tehdä - jaetaan siis osinkoina varallisuutta omistajille. Aiheen on kysyä, että ovatko omistajienkaan arvot ihan kohdillaan, kun tätä lyhytnäköistä toimintaa ollaan valmiita tukemaan. Sellaiset asiat kuten uudet materiaalit, uudet energiatuotannon muodot, tekoälyjen vaikutus jne. eivät tunnu aiheuttavan laajempaa tarvetta esimerkiksi t-&k-investoinneille tai panostuksille. Todennäköisesti näiden yritysten ideana onkin, että kinutaan rahaa lisää yritystukiin vaikka Business Finlandin kautta, ettei tarvitse omiin reserveihin koskea.
Mielenkiintoisen kuvan saa toisaalta TEM:n hyvästä palvelusta, johon on dokumentoitu yritysten saamat julkiset tuet - ks. https://tem.fi/yritystukien-julkinen-tietopalvelu. Tämä palvelu todentaa, että vuonna 2025 erilaisia yritystukia myönnettiin noin 1,5 miljardia euroa, jossa ei ole kuitenkaan mukana maatalouden erilaiset tuotantotuet eivätkä erilaiset vastuiltaan mittavat luototukset.
Ei liene yllättävää, että osa reippaista osingonjakajista on yrityksiä, jotka saavat erilaisia julkisia tukia rapsakat määrät. Kun anteliaasti osinkoja jakavissa pörssiyrityksissä on runsaasti ulkomaistakin omistusta, niin tuntuu oudolle jakaa Suomesta yritystukia yrityksille, jotka jakavat osan tästä tuotosta osinkoina ulkomaisille omistajille.
Jos yritystukien perkaaminen tuntuu vaikealle, niin iso urakka on varmasti myös maatalouden tukimekanismit. Tuntuu oudolle, että osa maataloustuottajista on taloudellisesti hyvin menestyviä ja siitä huolimatta saavat mittavia julkisia tukia. Maatalouden erilaiset tuotantotuet olivat vuonna 2025 luokkaa 1,7 miljardia euroa. Huoltovarmuutemmekin kannalta oma ruoantuotanto on Suomelle elinehto, mikä ei kuitenkaan merkitse, että kaikki elintarvikehuolto edellyttää julkista tukea.
Yritystukien osalta perusperiaatteena pitäisi olla, että niitä käytetään sellaisissa riskeissä, joita yrityksellä ei ole varaa tai mahdollisuutta itse rahoittaa. Ulkoinen rahoitus olisi luonteva takalauta, ja esimerkiksi uuden teknologian kehittämiseen voisi saada sekä avustusta että luoton takauksen.
Tietysti yritystukien kriteerit ovat aina tuki- ja hakukierroskohtaisia, mutta tästä seuraa kaksi yleisempää kysymystä:
1) Kun vertailee pörssiyritysten tuloskehitystä, varallisuutta ja osingonjakoa, niin miksi maksamme julkisista varoista julkisia tukia yrityksille, joilla olisi omiakin varantoja tuen piirissä oleviin toimintoihin?
2) Kun monet poliittiset päättäjät innostuvat heittämään kaksi volttia kerien, kun ehdotetaan koulutukseen tai sosiaalitukiin marginaalisiakin leikkauksia, niin kuinka helvetin vaikeaa on saada tolkkua ja rotia euromääräisesti moninkymmenkertaisiin suoriin ja epäsuoriin yritystukiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti