Vaclav Smilin ”Suuret siirtymät – Miten moderni maailma rakennettiin” (”Grand Transitions – How the Modern World Was Made” vuodelta 2021, Kimmo Pietiläisen suomennos vuodelta 2024, Terra Cognita, 467 s.) on mielenkiintoinen ja osuva synteesi modernin maailmamme rakentumisesta. Emeritusprofessori Vaclav Smil (s. 1943) syntyi Plzenissä Tsekkoslovakiassa ja väitteli Prahan Kaarlen yliopistossa vuonna 1965 luonnontieteiden tohtoriksi. Hän siirtyi opiskelemaan USA:han vuonna 1969 ja väitteli maantieteen tohtoriksi PennStatessä vuonna 1972. Vuodesta 1972 hän toimi apulaisprofessorina ja professorina Kanadassa Manitoban yliopistossa. Smilillä on laaja kirjallinen tuotanto mm. ympäristöongelmista, ihmiskunnan resurssien ja energian käytöstä, ruuantuotannosta ja tekniikan historiasta. Hän on Helsingin yliopiston kunniatohtori. Muita Smilin suomennettuja teoksia ovat mm. ”Luvut eivät valehtele”, ”Kasvu – mikroeliöistä megakaupunkeihin” ja ”Energia ja sivilisaatio” (kaikkien kustantajana Terra Cognita).
Kirja perustuu hengästyttävälle määrälle taustatietoa ja lähteitä, joille kirjoittaja perustaa näkemyksensä viidestä tärkeästä siirtymästä, jotka ovat muokanneet elämämme puitteita. Nämä siirtymät – tai muuntumiset, kuten niitä myös teoksessa kutsutaan – ovat väestö ja väestön kehittyminen, maatalouden ja ruokavalion muutokset, energian ja energiankäytön muutokset ja talouden muutokset. Nämä neljä siirtymää ovat käynnistäneet viidennen tärkeän siirtymän eli ympäristön muuntumisen, joka on johtamassa luonnonvarojen ehtymiseen, elonkirjon menettämiseen ja ilmaston lämpenemiseen. Nämä suuret siirtymät ovat tuoneet meidän sukupolvellemme nopeasti pidentyneen eliniän ja uskomattoman vaurauden. Läntisessä maailmassamme toteutuneet siirtymät ovat vasta alkamassa sadoille miljoonille ihmisille eri puolille maailmaa.
Väestön kehityksen osalta on tärkeää ymmärtää, että väestön kehitys maailmassa oli esihistoriallisella ajalla erittäin hidasta. Se oli lineaarisella mittakaavalla lähes viivasuoraa ennen vuotta 1500, se nousi hieman vuoteen 1800 tultaessa ja ampaisi sen jälkeen lähes pystysuoraan ylös. Lyhyehkössä ajassa monissa maissa on siirrytty alhaisista eliniän odotteista kasvavien elinajanodotteiden myötä suurenevaan huoltosuhteeseen, jolloin esimerkiksi Kiina on pian uudenlaisissa ongelmissa. Monissa maissa hedelmällisyyden pieneneminen on tuonut myös uusia mahdollisuuksia, kun se ollut myös edellytys naisten suuremmalle itsenäisyydelle, itsensä toteuttamiselle ja työelämään osallistumiselle.
Globaalina kehityssuuntana väestö pakkautuu entistä enemmän yhä suurempiin kaupunkeihin. Kaupungistuminen on hyvä esimerkki suurten siirtymien vuorovaikutuksesta ja yhteisvaikutuksesta. Ravinnon tuotannon tehostuminen, rakentamisen kehittyminen, uudet tuotannolliset käytännöt ja nykyaikaiset liikkumisen ratkaisut ovat tehneet elämisen kaupungeissa mahdolliseksi, joskaan eivät aina mukavaksi. Kaupungit ovat innovaatioiden keskuksia ja nauttivat kasaantumisen eduista, ja kaupunkiympäristöjen kehitys kohti megakaupunkeja näyttää jatkuvan.
Maataloudessa ja ruokatuotannossa merkittäviä siirtymiä ovat olleet ihmisvoimasta siirtyminen vetoeläinten käyttöön ja nyttemmin siirtyminen koneellisuuteen. Globaalisti maatalousmaa on monikertaistunut 300 vuodessa eli kasvanut kuusinkertaiseksi. Läntisessä maailmassa maataloustuotannossa selkeä kehityssuunta on ollut mittakaavaetujen tavoittelu ruoantuotannossa ja tilojen erikoistuminen. Merkittävää kehitystyö viljan, kasvien ja lannoitteiden kehityksessä on vaikuttanut siihen, että kun globaalilla tasolla aliravitsemusta kärsiviä oli vuonna 1950 noin 65 %, niin vuonna 1970 heitä oli noin 25 % ja vuonna 2000 noin 15 % maailman väestöstä.
Maatalouden osalta on huomattavaa, että lihantuotanto ja lihan kulutus – etenkin naudanlihan kulutus – ovat kasvaneet, jolloin myös peltoaloja käytetään enemmän eläinrehun tuotantoon. Etenkin naudanliha on hyötysuhteeltaan huomattavasti heikompaa kuin esimerkiksi siipikarjaan perustuva lihantuotanto ja myös ympäristörasitukseltaan kuormittavampaa. Samalla kehityssuuntana etenkin läntisessä maailmassa ruokahävikki on jyrkkenevässä kasvussa.
Ravintotuotannossa satojen huomattava kasvu, ravitsemuksen hinnan lasku, ruokavalion monipuolistuminen eivät olisi olleet mahdollisia ilman kasvavaa suoraa ja epäsuoraa fossiilisten energioiden ja primäärisähkön käyttöä. Kasvava energian käyttö ja käytön monipuolistuminen tekivät mahdolliseksi myös uudenlaiset tuotannolliset – esimerkiksi tehdastyön - tavat ja väestölliset keskittymät kaupunkeihin. Energian tuotannon ja käytön osalta Smilin tunnistamia keskeisiä siirtymiä ovat olleet siirtymä kasvimassasta fossiilisiin polttoaineisiin ja elävistä liikuttajista elottomiin liikuttajiin, modernin yhteiskunnan sähköistäminen, monimuotoistuvat energian käytön ja tuotannon muodot sekä energian muuntohyötysuhteiden parantuminen.
Moderni maailmamme perustuu kasvavalle tavaroiden ja ihmisten liikkumiselle. Kuljetusten osalta käytettävän energian ”pakkausmuodot” ovat tärkeitä – esimerkiksi laivat ja etenkin lentokoneet tarvitsevat hyvän tehosuhteen energiaa, joka on toistaiseksi pystytty saavuttamaan fossiilisten polttoaineiden jalostamisella ja käytöllä. Omana aikanamme todistamme energian tuotannon ja käytön tehostumista ja samanaikaisesti energiankäytön kasvua (esimerkiksi datakeskusten kasvavana energian tarpeena). Sähköistämisellä on ollut pitkäaikaisia, kokonaisvaltaisia vaikutuksia yhteiskunnissa ja samalla sähkön monipuolinen käyttö on aiheuttanut perustavanlaatuisia vuorokausirytmin muutoksia ja uusia sivuvaikutuksia mm. valohälyn ja sinivalon lisääntymisenä.
Vuoteen 1700 asti talouksien kasvu oli kaikkialla maailmassa hidasta ja kivuliasta, ja kansantalouksista vain pienellä osalla oli taloudellisia kertymiä ja säästöjä. Taloudellisten riskien kohtaaminen oli hallitsematonta. Smil osoittaa, että vaikka modernin ajan taloudellinen kasvu ja sen käynnistyminen alkoivat Britanniasta, on hyvä etsiä siirtymälle laajempi tausta kuin ns. teollinen vallankumous, joka koski vuosikymmenitä vain pientä osaa väestöstä. Lähihistoriamme osoittaa, että valtiollisilla puitteilla on vahva merkityksensä kansantalouksille, kuten Kiinan esimerkki viimeisen 30 vuoden ajalta osoittaa.
Saamme yksipuolisen kuvan ammattirakenteiden muutoksesta, jos tuijotamme vain tilastoja. Vaikka maataloudessa ja ruoan perustuotannossa työskenteleekin vain pieni määrä työntekijöitä, ravinnon jalostamiseen ja jakeluun osallistuu moninkertainen määrä työntekijöitä leipomoista vähittäiskauppaan – tämäkin on hyvä hahmottaa. Palvelutuotantoon siirtymisellä on monipuolisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka ovat mm. eri sukupuolten monipuolistavat mahdollisuudet työelämässä ja kaupunki- ja yhteisörakenteiden muutokset. Informaatio ja viestintä ovat muodostumassa modernin maailman tärkeimmiksi käyttövoimiksi.
Ympäristöämme tarkasteltaessa on muistettava, että ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset ympäristössä eivät rajoitu vain lähihistoriaan. Ympäristön rakenne on muuttunut, ihmiset ovat hävittäneet megafaunan (suuret kasvinsyöjät) sukupuuttoon, metsiä on raivattu pelloiksi tai käytetty polttoaineena. Ihmisen toiminta on vaikuttanut kaikkiaan – tavalla tai toisella – noin 63 prosenttiin jäättömästä maasta ja merkittävää on, että myös merialueilla näkyy poikkeuksetta ihmisen toiminnan jälkiä. Ympäristön saastuminen on saanut uusia muotoja, joita ovat esimerkiksi savusumut (smog), lannoitteiden käytön sivuvaikutukset ja mikromuovien hankala kuormitus ympäristölle. Suurin globaali haaste on ympäristömme moniulotteinen rapautuminen ja olemassaolomme perusteiden huokoisuus ilmastomuutosten myötä.
Edellä olevasta referoinnista saa vain kalpeahkon kuvan Smilin tukevasta teoksesta. Hän on todellinen faktojen ystävä, joka dokumentoi havaintojaan luonnontieteilijän tarkkuudella. Hän pyrkii ymmärtämään ja avaamaan siirtymien (muuntumisten) kompleksista syntyä ja kehittymistä eri kehityskaarineen ja vuorovaikutuksineen. Hän haluaa korrelaatioiden dokumentoinnin ohella ymmärtää ja avata kausaliteetteja eli syy-seuraus-suhteita, ja osaa kytkeä suuria siirtymiä (länsimaisen) arjen ilmiöihin ja kehityskulkuihin. Smilille tärkeitä ovat myös takaisinkytkennät ja odottamattomat kehityssuunnat. Hän välttää yksinkertaistuksia ja suoria yksinkertaistavia vuokaavioita, ja haluaa ymmärtää kompleksisuutta (erillisiä mutta toisistaan riippuvaisia muuntumisia) – eikä päästä lukijaansa turhan helpolla tai sorru julistamaan. Vahva lukusuositus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti