Helsingin pesäpallokulttuuri on tänä päivänä kovin toisenlainen kuin se oli varhaisnuoruuteni aikaan. Ensimmäinen näkemäni pesismatsi oli Hesperian kentällä pelattu mestaruussarjan ottelu Puna-Mustat – Työväen Mailapojat kesällä 1966. Näin parikin Hesperian kentällä pelattua Itä-Länsi-ottelua, joita siellä pelattiin vuoteen 1967 saakka. Sitten Stadin tärkein pesäpallokenttä siirtyi Meilahteen, jossa enää vuosikymmeniin ei ole Itä-Länsi-ottelua pelattu. Historiankirjat kertovat, että viimeisimmässä Meikussa pelatussa ottelussa vuonna 1983 oli yli 5000 katsojaa. Jokaiselle nyky-Meikun kenttää tarkastelevalle se on huikea luku, kun tämän kesäkuun Hesarin (HS 3.6.2026) jutun mukaan Helsingin kaupunki on remontoinut puolen vuosisadan ikään ehtinyttä kenttää ja remontissa rakennettiin myös 272 (!) katettua ja 160 kattamatonta istumapaikkaa. Hieman on vielä matkaa Sotkamon, Vimpelin ja Tampereenkin pesispyhättöihin.
Historian tarinoihin ei kannata jäädä liikaa tunnelmoimaan, mutta sen pesäpallohistoria osoittaa, että kyllä pesäpallo Stadin ilmeeseen on kuulunut. Nyt systemaattisesti paluuta Superpesikseen rakentava Puna-Mustat oli miesten Suomen mestari vuonna 1973, Helsingin Pallo-Toverit vuonna 1959 ja mitaleille ylsivät toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Katajanokan Haukat ja Työväen Mailapojat. Helposti unohtuu, että naisten Superpesiksessä pelaa helsinkiläisseura Roihun Roihuttaret ja naisten pesäpallon puolella vuodesta 1950 vuoteen 1977 Suomen mestarit olivat lähes poikkeuksetta helsinkiläisseuroja. Mihin tämä vaikuttava pesäpalloperintö on saatu Stadissa hukattua – ja vielä 1970-luvun puolivälin jälkeen erittäin nopealla tahdilla?
En ole pesismatseja käynyt sattuneesta syystä – eli pääkaupunkiseudulla hyvätasoisten otteluiden puutteen takia – seuraamassa. Muutamat sääntömuutokset ovat tehneet pelistä mielenkiintoista ja sähäkämpääkin. Kaksi neljän vuoroparin jaksoa, joita tasatilanteessa seuraa kotiutuskilpailu, on varmistanut mielenkiintoa pelin loppuun saakka. Katsomo-olot ovat kehittyneet ja vaikka Vimpelin Saarikenttä tai Sotkamon Hiukan pesäpallostadion tuhansine katsomopaikkoineen vakuuttavat televisiosta satunnaisesti lajia seuraavan katsojan hyvistä olosuhteista.
Urheilun monitoimimies Hjallis Harkimo koetti 1990-luvulla tuoda pesäpallon Helsinkiin ja pelipaikkana oli Kaisaniemen kenttä. Moninaisten vaiheiden jälkeen Kaisaniemessä pelasi urheilullisten saavutusten osalta pari vuotta hyvin pärjännyt Kaisaniemen Tiikerit, jonka taival päättyi kuitenkin talousvaikeuksiin ja onnistuipa seura vielä sähläämään itsensä osalliseksi sopupeliskandaaliinkin. Lyhyeen loppui tämä tarina ja se taisi stadilaisia pesisfaneja pitkään traumatisoida.
Mutta onko pesäpallo pienten harvaan asutuilla alueilla sijaitsevien paikkakuntien yksinoikeus? Jos käydään kysymässä Tampereelta, niin ei ole. MansePP on rakentanut menestykselliset joukkueet sekä miesten että naisten Superpesikseen, ja miesten ja naisten joukkueet ovat 2020-luvulla saavuttaneet Suomen mestaruuksia. Toisen suositun kesälajin eli jalkapallon osalta hieno oulunkyläläisseura Gnistan on osoittanut, että määrätietoisella ja pitkäjännitteisellä työllä voidaan rakentaa myös kilpailullisesti menestyvä urheiluseura, jolla on myös tärkeä yhteisöllinen rooli.
Joukkueurheilun iäisyyspohdintoihin kuuluu pähkäily, että voiko ostamalla koostettu joukkue useamman vuoden aikajänteellä saavuttaa pysyvää menestystä? Jalkapallossa tämän voisi kiteyttää strategiseen kysymykseen ”Leipzig vai Barcelona?”. Barcelona on tehnyt vuosikymmeniä junioriakatemioidensa kanssa vahvaa työtä ja pystyy tuottamaan jatkuvasti huippupelaajia omasta seurastaan.
Pidän Puna-Mustien kunnianhimoisesta tavoitteesta Superpesis-paikan ohella oman pesäpallostadionin rakentamisesta ja mahdollisesta monipuolisesta ympärivuotisesta käytöstä. Hienoa myös on, että seuralla on tarjota hyvä junioripolku ja tulosten perusteella PuMun nuoret pärjäävätkin hyvin. Tätä toimintaa kannattaa tukea ja kyllä se niin on, että kansallisurheilun korkeammalla kilpailutasolla pitää olla pääkaupunkilainenkin seura!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti