21/08/2026

Kulttuuri-ilmiöt: Kaupunkikuvasta kadonneet kirjakaupat

Blogiani seuraavat lukijat ovat varmasti huomanneet nostalgiantuoksuiset kirjoitukseni Stadin muuttuneesta kaupunkikuvasta. Olen todistanut ja kommentoinut leffateattereiden muutosta, kivijalkakauppojen katoa ja kauppahallikulttuurin näivettymistä. Minulle suuri muutos on ollut myös kirjakauppojen ja antikvariaattien radikaali vähentyminen.

Kirjakauppojen määrä on vähentynyt dramaattisesti eri puolilla Suomea. Kirjakauppaliiton tilastojen mukaan vuonna 1968 Suomessa oli noin 800 kirjakauppaa, vuonna 2019 vielä 270 ja tänä vuonna enää 122 yleiskirjakauppaa. Antikvaaristen kirjakauppojen osalta trendi on ollut samansuuntainen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa oli 165 antikvariaattia ja tällä hetkellä niitä on viitisenkymmentä. Monissa keskikokoisissa suomalaisissa kaupungeissa – pienemmistä paikkakunnista puhumattakaan – ei ole toimivaa kirjakauppaa, saati sitten antikvariaattia. 

Kirjakaupat ovat myös muuttuneet. Muutamissa Suomalaisen kirjakaupan myymälöissä käydessäni olen havainnut, että askartelutarvikkeet, lahjapaperit ja konttoritarvikkeet vievät valtaosan tilasta. Ymmärrän tämän, koska pelkällä kirjojen ja lehtien myynnillä nämä liikkeet eivät menestyisi. Hieman ristiriitaiselta tuntuu samaan aikaan se, että erilaiset kirjamessut ja kirja-alan tapahtumat vetävät entistä enemmän yleisöä ja tällaisia tapahtumia syntyy jatkuvasti eri puolille Suomea. 

Kuulen mielessäni jonkun lukijan mutisevan, että kirja-alalla suuri muutos on äänikirjojen suuri suosio ja että eivätkö juuri äänikirjat takaakin kirjallisuuden kehittymisen ja eivätkö juuri äänikirjat tuo uusia ikäluokkia kirjallisuuden pariin. Kirja ja äänikirja eivät ole vain erilaisia sisällön jakelumuotoja, vaan fyysinen kirja näyttäytyy minulle uniikkina kulttuuriartefaktina, jonka usein haluan kirjana lukea ja säilyttääkin. Äänikirja ei korvaa minulle kirjaa, mutta näyttää vaikuttavan perinteisen kirjan jakeluratkaisuihin.

Kirjojen elinkaari on jatkuvasti lyhentynyt ja peruskirjakaupasta – olkoon vaikka Mikkelin Suomalainen kirjakauppa – ei tahdo hevin löytää paria vuotta vanhempaa kirjaa. Kirjojen verkkokauppa on jatkuvasti kasvanut ja täytynee vain uskoa, että kirjojen jälkimarkkina on siirtynyt verkkoon. Omat kokemukseni ovat olleet hyviä esimerkiksi Finlandia Kirjasta, jolla on laaja valikoima ja toimiva logistiikka. Mutta eihän kirjan ostaminen verkkokaupasta samanlainen kokemus ole kuin kirjakaupassa tai divarissa mukavana impulssina mielenkiintoisen kirjan löytäminen, sen tarkastelu ja selailu, mahdollinen vertailu toisen valikoimassa olevan kiehtovan kirjan kanssa - ja sitten ostopäätöksen tekeminen.

Olen ollut yli puoli vuosisataa innokas divarien eli kirja-antikvariaattien asiakas. Kaihomieltäni stadilaisten divarien katoamisesta lievittää se, että kantakaupungista löytyy edelleenkin muutama kelvollinen ostospaikka. Oma suosikkini on Harjutorin Punainen Planeetta ja kaksi muutakin Planeetta-kauppaa ovat varsin kelvollisia. Kampintorin antikvaarisessa kirjakaupassa kävin vuodesta 1966, mutta taisin 1960-luvun lopulla kuitenkin kantaa enemmän viikkorahojani viereisen korttelin Aron Soittimen levyosastolle. Varhaisnuoruuden mielikuvani oli, että divarin silloinen liikkeenharjoittaja ei pitänyt asiakkaista – ei ainakaan lapsiasiakkaista. Kun tämä divari siirtyi Holappa-Ronimus-parivaljakon vetämäksi 1970-luvun puolivälissä, niin ryhdyin siellä uudestaan vakituisestikin käymään. Se on edelleen mielipaikkojani Stadissa. Lönkalla Vanhaa Polia vastapäätä sijaitseva Pufendorf on sekin varsin pätevä divari, mutta ei osu kovin usein matkani varrelle. Nyt Espoossa asuvana fanitan myös Tapiolan Mäntyviidan Tessi-divaria.

Joihinkin opinkappaleisiin elämässään täytynee uskoa ja schumpeteriläinen ”luova tuho” olkoon sellainen. Akateeminen kirjakauppa Pohjois-Espan ja Keskuskadun kulmassa on kalpea haamu loistonsa ajoista ja Suomalaisen kirjakaupan lippulaivamyymälä Aleksilla on kirjallisuuden osalta aneeminen esitys. Kirjojen ystävien ei tarvitse toivoaan menettää näiden näivettyessä ja kamppaillessa ”luovan tuhon” tuomiota vastaan. Kirjojen ystävät ovat löytäneet hienot Rosebud-kirjakaupat, joita ei pystynyt lannistamaan edes Helsingin yliopiston päätös suosia ulkomaista halpatavarakauppaa suomalaisen laadukkaan kirjakaupan sijasta. 

Stadissa kierrellessäni muistelen myös niitä paikkoja, joissa oli kirjakauppoja. Töölössä varhaisnuoruudessani 1960-luvun puolivälissä oli kaksikin Vainion kirjakauppaa, divareitakin Töölössä oli useampia. Nuoruusvuosinani asuin Rööperissä ja siellä riitti divareita joka lähtöön – Laivurinrinteen Hännisen Jaskan divarissa kävin usein. Nyttemmin Hakaniemessä käydessäni muistelen kaipaavasti Seppo Hiltusen Viherniemenkadun divaria ja Sörkan metroaseman lähellä Torkkelinkadulla sijainnutta mainiota Kaarle Ervastin divaria. 

Nostalgian pumpuliseen höttöön vaipuminen ei pitkää aikaa piristä. Nykyiset kirjakaupat menestyvät, kun olemme niiden uskollisia asiakkaita ja suosittelemme hyviä kirjakauppoja ja divareita lukuintoisille ystävillemme. Kun runsaankin puoli vuosisataa olen ollut kirjakauppojen, divareiden, kierrätyskauppojen ja kirppiksienkin innokas kävijä ja asiakas, niin toivon etenkin divariskenen vahvistuvan entisestään. Mihin muualle lapseni saisivat aikanaan kirjastoni rahdattua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteiskunta: Nuoriso ja äärilaitojen vetovoima

Nuoriso on ilahduttavasti liikkeellä eri puolilla Eurooppaa ja nuoret nostavat mielenilmaisuissaan esille monia heille polttavia kysymyksiä....