Amerikkalainen elokuvaohjaaja, koomikko ja näyttelijä Mel Brooks (s. 1926) on ehtinyt jo aikapäiviä sitten miehen ikään ja täyttää ensi kuussa 100 vuotta. Ensimmäinen kosketukseni hänen tuotantoonsa oli varhaisnuorena TV:stä seuraamani suosikkisarja ”Salainen agentti 86” (alkuperäinen nimi ”Get Smart”), jota tehtiin vuosina 1965-1970. Sarja oli hulvatonta agenttisarjojen parodiaa, jonka monia ulottuvuuksia on oppinut tietysti vasta aikuisena ymmärtämään. Agenttihärveleistä muistamme erityisesti kenkäpuhelimen ja toimintavarmuudeltaan vaihtelevan äänieriön. Kun nyt jo ikämiehenä katsoo uudestaan vaikkapa aikansa suositun TV-sarjan ”Napoleon Solo – UNCLE:n asiamies” (alkuperäinen nimi ”The Man from U.N.C.L.E.”) jaksoja, niin ymmärtää senkin sarjan parodiat ja letkeät Bond-piikit.
Suosikkini Mel Brooksin ohjauksista on kuitenkin vuonna 1968 ilmestynyt ”Kevät koittaa Hitlerille” (englanniksi ”The Producers”). Elokuvan tunnetussa juonessa uransa ankeassa ehtoossa elävä teatterituottaja Max Bialystock (Zero Mostel) ymmärtää neuroottisen kirjanpitäjänsä Leo Bloomin (Gene Wilder) vihjeen, että hän voisi kerätä vanhoilta varakkailta rouvilta Broadway-musikaalituotantoon runsaasti rahoitusta tuotto-odotuksia vastaan. Rikastumisen ehtona olisi, että löytyisi mahdollisimman huono näytelmä, jonka esitykset loppuisivat ensi-iltaan.
Liikekumppaneiksi ryhtyneiden Maxin ja Leon on löydettävä varma epäonnistuja. He löytävätkin kajahtaneen natsin eli Franz Liebkindin (Kenneth Mars) käsikirjoituksen ”Kevät koittaa Hitlerille” (”Springtime for Hitler”). Kun käsikirjoitus on hankittu, epäonnistumista varmistetaan hankkimalla huikentelevainen ja historiasta täysin pihalla oleva transvestiitti ohjaajaksi ja Aatua esittämään happopäinen beatnik. Nämä tekevätkin Hitleriä ihannoivasta näytelmästä kepeän ja mauttoman tanssi- ja laulushow'n, joka yllättäen alkushokin jälkeen onkin yleisömenestys. Liikekumppaneille käy tietysti kalpaten ja Max Bialystock tuskailee: ”Hankin mahdollisimman huonon käsikirjoituksen, mahdollisimman huonon ohjaajan ja mahdollisimman huonon pääosan näyttelijän – mitä tein oikein?”
”Kevät koittaa Hitlerille” ei ollut aikanaan kaksinen yleisömenestys, mutta Brooks sai siitä parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin. Vuonna 2026 on hyvä muistaa, että vuonna 1968 oli kulunut vain 23 vuotta toisen maailmansodan päättymisestä ja natsi-Saksan hirmutöiden paljastumisesta. Elokuvan arvoa nostaa sen rohkeus omana aikanaan käsitellä huumorilla rankkaa aihetta. Elokuvasta tehtiin 2000-luvun alussa uusintaversio, josta kuitenkin puuttui alkuperäisen elokuvan rouheus ja särmä.
Gene Wilder oli pääosassa toisessa Brooks-tuotannon suosikissani eli elokuvassa ”Frankenstein Junior” (englanniksi ”Young Frankenstein”) vuodelta 1974. Wilder myös käsikirjoitti elokuvan yhdessä Brooksin kanssa. Elokuvaa voi luonnehtia parodiaksi ja kunnianosoitukseksi klassisen kauhutarinan kirjoittajalle Mary Shelleylle ja aikaisemmille aiheen elokuvaversioille – kunnianosoitus yltää siihen asti, että elokuva tehtiin mustavalkoisena. Elokuva on vastustamattoman hauska, ja Wilderin ohella etenkin suurisilmäinen Marty Feldman on erinomainen. Suomalaisen populaarikulttuurin perinteessä elokuva elää edelleen, koska Eppu Normaali -yhtye (joka lopettelee uraansa samoihin aikoihin kuin Mel Brooks täyttää 100 vuotta) otti nimensä Abby Normal -hahmon suomenkielisen käännöksen nimestä.
Mel Brooks pitkälle, monipuoliselle ja hauskalle elokuvauralle kuului muitakin kelvollisia elokuvia, mutta paljon oli vuosikymmeniä jatkuneella uralla floppejakin. Alfred Hitchcockin elokuvia parodioiva ”Korkeuskammo” (englanniksi ”High Anxiety”) vuodelta 1977 on sekin hauska, mutta ei yllä kahden edellä kuvatun helmen tasolle.
Huumori on elokuvien vahva ase. Fasisteista ovat naurunalaisia tehneet elokuvan osaajista etenkin Charlie Chaplin elokuvallaan ”Diktaattori” (englanniksi ”The Great Dictator”) vuodelta 1940 ja Mel Brooks elokuvallaan ”Kevät koittaa Hitlerille”. Woody Guthrien kitarassa oli 1940-luvulla tarra "This machine kills fascists" – Chaplinin ja Brooksin kone oli elokuvakamera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti