Monty Python -ryhmän tekemä ”Life of Brian” (”Brianin elämä”) vuodelta 1978 kuuluu monien ystävienikin suosikkielokuviin. Brian syntyy samoin aikoihin naapurin pojan Jeesuksen kanssa, ja heidät sekoitetaan keskenään ja fanaattiset massat erehtyvät pitämään Briania messiaana. Elokuva on mielestäni paras Monty Python -leffa ja tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta ajankohtaisemmaksi. Ihailen edelleen tämän mainion ryhmän kykyä tehdä absurdia huumoria herkistä aiheista ja näyttelijöinäkin he tässä leffassa onnistuvat. Elokuvan päätöskohtaus "Always Look on the Bright Side of Life" -lauluineen on lyömätön.
Kovin toisenlainen brittielokuva oli kovaksikeitetty rikoselokuva ”Long Good Friday” (”Pitkä pitkäperjantai”) vuodelta 1980, joka nosti tähteyteen lontoolaisgangsteripomoa näytelleen Bob Hoskinsin. Hänen vaimoaan näyttelee osaava Helen Mirren ja USA:sta käymään tullutta mafiapomoa itse Eddie Constantine. Elokuva on väkivaltaisuudessaan jopa brutaali ja siekailematon, ja John Mackenzien ohjaus on rikoselokuvan genressäkin rankka. Elokuvan sivujuonteisiin kuuluu, että nuori Pierce Brosnan, jonka myöhemmin opimme tuntemaan tyylikkäänä Remington Steelenä tai eleganttina James Bondina, tekee ensiesiintymisensä elokuvaroolissa ja näyttelee tunnotonta tappajaa.
Mikä yhdistää näitä kahta kovin erilaista elokuvaa? Kun monet hyvät englantilaiset asiat aina 1960-luvun alusta liittyvät laulu- ja soitinyhtye The Beatlesiin, niin tietysti tämäkin palautuu Beatleihin. George Harrison oli kova Monty Python -fani ja montyjen huumori Brian-elokuvassa oli liian tukevaa EMI-tuotantoyhtiölle, joka juuri ennen tuotannon alkua vetäytyi kokonaan elokuvan tuotannosta. Montyjen Eric Idle oli Harrisonin hyvä kaveri ja Harrison päätti rahoittaa elokuvan tuotannon nopeasti pystyyn laitetun tuotantoyhtiönsä HandMade Filmsin hankkeena ja pisti rahaa likoon kolme miljoonaa puntaa. Tätä varten ex-Beatle joutui laittamaan kartanonsa rahoituksen takuuksi, koska ”halusi nähdä tämän elokuvan”. Montyt virnuilivatkin, että tämä oli kaikkien aikojen kallein leffan pääsylippu.
Tarinaan kuuluu tietysti, että ”Life of Brian” oli taloudellisestikin erinomainen menestys ja mahdollisti HandMade Filmsin toiminnan jatkumisen. Monty Python -ryhmän jäsenten kanssa tehtiin myös toinen – sekin hyvin omintakeinen ja toimiva – elokuva ”Time Bandits” (suomenkielinen seisahduttavan typerä käännös oli ”Rosvoja, rosvoja”) vuonna 1981, joka oli sekin taloudellinen menestys. Elokuvan ohjasi Terry Gilliam eli Monty Python -ryhmän ns. kuudes jäsen, joka ei juurikaan TV-sketseissä ja elokuvissa esiintynyt, mutta jonka käsialaa olivat unohtumattomat animaatiot ja monet visuaaliset oivallukset. Gilliamin uralle mahtuu monia hienoja ja usein omaperäisiä elokuvia.
Mutta miten tämä kaikki liittyy kovaksikeitettyyn ja verta roiskuvaan lontoolaisgangsterielokuvaan? Elokuvaa suunniteltiin aluksi televisiossa esitettäväksi, mutta etenkin sen eräs juoniaines eli IRA:n rooli edellytti TV-levityksestä vastaavan yhtiön mielestä paljon muutoksia. George Harrisonin vetämä HandMade Films tuli taas apuun, osti oikeudet elokuvaan ja laittoi sen elokuvateatterilevitykseen. Elokuvan arvostus on vuosien varrella kasvanut. HandMade Films tuotti myös erinomaisen Neil Jordanin ohjaaman noir-elokuvan ”Mona Lisa” vuonna 1986, jossa Bob Hoskins näytteli miespääosan ja ylsi sillä Oscar-ehdokkuuteen.
Kulttuurin yhdellä alalla karttunut omaisuus voi olla tärkeänä resurssina toisella kulttuurin alalla. Ilman George Harrisonin halua nähdä ”Life of Brian” olisi tämä elokuvaklassikko ehkä jäänyt tekemättä, ja ilman hänen yhtiönsä toimia olisi hieno brittirikosklassikko jäänyt televisiota varten rujoksi pätkittynä versiona arkistoihin pölyttymään.
Ilahduttavasti Suomessakin tällaista ristipölytystä on tapahtumassa, kun Hesarin viimeviikkoisen uutisen (HS 14.5.2026) Supercellin perustajiin kuulunut Mikko Kodisoja on itse rahoittamassa seitsemää tuotantoyhtiönsä tekemää elokuvaa ilman julkista tukea. Kodisoja haluaa luoda myös tuoreita elokuvakokemuksia ns. immersiivisillä esitystavoilla, ja on kehittämässä samanaikaisesti sekä elokuvatuotantoa että tuoreita teknologioita uudenlaisille elokuvan kokemisille. Hieno ja kannustava esimerkki siitä, että osaavalla yritystoiminnalla ansaittua rahaa tulee laittaa kiertoon ja uusiin hankkeisiin eikä istua omaisuutensa päällä, märistä Suomen veroasteesta tai muuttaa verotussyistä ulkomaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti