Kokoomuksen varhain menehtynyt nuori ja nuorekas puheenjohtaja, kansanedustaja Juha Rihtniemi syntyi tasan 99 vuotta sitten. Vuoden 1971 alussa menehtyneen Rihtniemen johdolla kokoomus nousi vuoden 1970 eduskuntavaaleissa keskisuuresta puolueesta suurten puolueiden joukkoon. Aikanaan hän oli myös eurooppalaisten veljespuolueiden joukossa poikkeus noustessaan puheenjohtajaksi vuonna 1965 alle 40-vuotiaana, kun muissa maissa porvarillisten puolueiden puheenjohtajat olivat usein sukupolvea vanhempia. 1950- ja 1960-luvun kokoomusta Hesarin suosittu pilapiirtäjä Kari Suomalainen kuvasi osuvasti "kypäräpäiseksi papiksi". Luovimalla ja sovittelemalla Rihtniemi muutti kokoomusta modernimmaksi puolueeksi. Mitä Juha Rihtniemi ajatteli ja miten hän hahmotti sodanjälkeisen Suomen suuria muutoksia?
Varsinkin 1960-luku oli suomalaisen yhteiskunnan rakenteiden uudistamisen aikaa, jolloin esimerkiksi peruskoulujärjestelmä luotiin ja sosiaaliturva- ja työeläkejärjestelmä sai nykyisiä muotojaan. Suomi kohtasi ravistelevan rakennemuutoksen, joka toi kaupunkimaisiin ympäristöihin rivakalla vauhdilla maaseutuympäristöistä väestöä ja satoja tuhansia suomalaisia muutti töiden perässä Ruotsiin. Suomalainen elintaso kehittyi nopeasti ja suomalainen tulopolitiikka otti ensiaskeleitaan.
Kansainvälinen ympäristö oli sekin 1960-luvulla mielenkiintoisessa vaiheessaan. Globaalilla tasolla Berliinin-konflikti vuonna 1961 ja Kuuban ohjuskriisi vuonna 1962 kiristivät suurvaltasuhteita. Monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja Vietnamin sota toi television välityksellä konfliktin kuvastot suomalaisiin olohuoneisiin. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet perustuivat vahvaan YYA-liturgiaan, mutta suuren naapurimme rauhantahtoiseen imagoon oli vaikeaa luottaa elokuun 1968 Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen.
1950- ja 1960-luvuilla vasemmiston poliittinen voima oli vahvaa. Suomessa oli eduskunnassa vasemmistoenemmistö vuosien 1958 ja 1966 eduskuntavaalien jälkeen ja ei-sosialistinen yhteistyö takkuili. Punamultahallitukset seurasivat toisiaan. Laajan ei-sosialistisen yhteistyön mahdollisuus oli vuoden 1956 presidentinvaaleissa saanut vahvan kolhun, kun kokoomuslaiset valitsijamiehet äänestivät viime vaiheessa sosialidemokraatti Fagerholmia. Rihtniemi piti virheenä sosialistin äänestämistä, kun keskustalainenkin olisi ollut tarjolla. Kekkonen, joka tunnettiin hyvämuistisena ja pitkävihaisena miehenä, ei pitänyt vuoden 1962 presidentinvaaleihin suunnitellusta Honka-liitosta, joka osoittautuikin katastrofiksi. Vielä vähemmän Kekkonen piti vuoden 1968 presidentinvaaleissa kokoomuksen toiminnasta, kun ehdokkaaksi marssitettiin pankinjohtaja Matti Virkkunen, joka lähti vielä kampanjaansa sloganilla ”Maa tarvitsee presidentin”. Suhde Kekkoseen ei koskaan oikein luonnistanut Rihtniemeltä.
Rihtniemi tunnettiin keskustelevana ja kompromissinhaluisena henkilönä. Joskus linja ja veri piti punnitakin puolueen oikeaa laidan kanssa. Vuoden 1965 puoluekokouksessa Rihtniemi voitti selvästi Tuure Junnilan äänin 269 – 89. Rihtniemen puheenjohtajakautena kokoomuksen nuoren siiven vaikutus kasvoi ja syntyi ns. remonttimiesliike, joka halusi vauhdittaa kokoomuksen muutosta. Minkälainen oli Rihtniemen suhde näihin muutosvoimiin?
Kun runsaat puoli vuosisataa sitten liityin kokoomuksen jäseneksi, oli Juha Rihtniemi John F. Kennedy -mäinen esikuva: nuori, dynaaminen, poliittisesti menestyvä, ennen aikojaan elämästä riuhtaistu. Kun oma sukupolveni halusi kokoomusta nopeasti uudistaa, niin taaksepäin katsominen ei tuntunut luontevalle. Vaikka Juha Rihtniemen elämäntyötä kunnioitimmekin, niin hänen poliittista kehittymistään emme juurikaan analysoineet.
Tasan vuoden päästä tulee kuluneeksi 100 vuotta Juha Rihtniemen syntymästä. Luin viime viikolla uudelleen Jaakko Korjuksen vuonna 1975 julkaiseman Juha Rihtniemen elämäkerran, joka ilmestyi silloin WSOY:n Legenda jo eläessään -sarjassa. Poliittisen sisältönsä osalta kirja oli vaisu ja valju, joskin se valaisi kelvosti Rihtniemen elämän kaarta. Armollisesti ajateltuna Korjuksen kirja oli uskollinen aikansa poliittisten elämäkertojen tyylille.
Kokoomuslaisista lähihistorian vaikuttajista Ilkka Suomisesta ja Juha Vikatmaasta on jo kirjoitettu kelvolliset elämäkerrat. Juha Rihtniemen poliittinen työ ja toiminta ansaitsee myös kunnolliseen taustoitukseen ja analyysiin perustuvan elämäkerran – vuoden päästä olisi hieno hetki sen julkaisemiseen.
Arska Kailan kanssa mietipä !
VastaaPoista