28/07/2026

Elokuva: Agenttisarjojen kuvaamat maailmat

Olen agenttielokuvien ja agentti-TV-sarjojen ystävä. Varhaisen nuoruuteni ajoilta muistan hauskan Mel Brooksin ja Buck Henryn ideoiman TV-sarjan ”Salainen agentti 86” (”Get Smart”), jota tehtiin vuosina 1965 – 1970. Jännittävänä muistan myös samoihin aikoihin tehdyn toisen TV-sarjan ”Napoleon Solon” (”The Man from U.N.C.L.E.”), jota tehtiin vuosina 1964 – 1968. Salainen agentti 86 eli Maxwell Smart oli usein pöhkö, mutta vasta vanhempana ymmärsin kunnolla monet gagit ja vitsit. Liennytyksen aikana oli hienoa, että amerikkalainen Napoleon Solo ja neuvostoliittolainen Illya Kuryakin pelastivat yhdessä maailman roistoilta. Olen hiljattain katsellut Napoleon Solon eri jaksoja uudelleen ja ihmetellyt, että näiden esittämistäkö televisiosta jaksoi niin innolla odottaa.

Agenttielokuvat ovat suosittu elokuvagenre ja hyvätasoisia agentti-TV-sarjoja tehdään monissa maissa. Kun olen katsonut näitä koko joukon, olen oivaltanut, kuinka eri maissa tehdyt sarjat toisistaan eroavat ja kuinka ne hyvin kuvaavat eri maiden tiedustelutoiminnan todellisuutta. 

Britit ovat tehneet, ja tekevät edelleenkin, erinomaisia tiedustelutoiminnan maailmaan sijoittuvia TV-sarjoja. Klassikoita ovat John le Carrén kirjoihin perustuvat sarjat, joissa George Smiley -hahmoa esitti muistettavasti Sir Alec Guinness. Kuusiosaiset sarjat ”Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja” (”Tinker Tailor Soldier Spy”) vuodelta 1979 ja ”Smiley's People” vuodelta 1982 antoivat syvemmän ja realistisemman kuvan tiedustelun harmaan eri sävyjä sisältävästä maailmasta kuin Bond-rymistelyt. Onneksemme britit ovat jatkaneet tätä hienoa TV-sarjojen tuotantoa, josta mainio esimerkki on vuoden 1985 ”Pimeyden ytimessä” (”Edge of Darkness”) tai vuosina 2014-2015 tehty ”The Game”. Näiden sarjojen syke kuvastaa myös brittitiedustelun pitkää perinnettä, ja näissä sarjoissa riisutaan tiedustelutoiminnalta turhaa loistoa ja glamouria. Ne korostavat myös tiedustelutoiminnassa ihmisten – ei teknologisten vempainten – ratkaisevaa roolia ja korostavat, että tiedustelutoiminta on pitkäjännitteistä, puuduttavaa arkista työtä, joka on kuitenkin valtiolle tärkeää.

Monien ystävienikin suosikkisarja on erinomainen ranskalainen ”Le bureau, vakoojaverkosto” (”Le bureau des légendes”), jota tehtiin viisi tuotantokautta vuosina 2015 – 2020. Kesäni pelasti YLEn päätös lähettää sarja uudelleen tänä kesänä ja se löytyy kokonaisuudessaan Areenasta. Ranskalaissarja kuvaa oivallisesti Ranskan halua olla edelleen muutamilla aloilla globaali suurvalta ja osoittaa, että Ranskan intressit maailmalla ovat moninaiset. Samalla se kuvaa tiedustelun ja soluttautumisen suunnitelmallisuutta ja pitkää aikaperspektiiviä. Vaikka osa tiedustelutoimintaa ovatkin uskaliaat operaatiot, suurin osa työstä on arkista puurtamista ja tiedonhankintaa. Paljastumisen uhka häilyy aina vakoilutyön tekijöiden yllä, ja tätä kuristavaa tunnetta sarja kuvaa osaavasti ja osuvasti. Britit ja ranskalaiset ovat ymmärtäneet, että tehokkain tiedustelutyö tapahtuu kärsivällisesti arjessa.

Amerikkalaisetkin ovat joskus onnistuneet tiedustelutoimintaa käsittelevissä sarjoissaan. Kahdeksaan tuotantokauteen yltäneellä sarjalla ”Isänmaan puolesta” (”Homeland”) vuosilta 2011 – 2020 oli hienot hetkensä, mutta jos maailman pelastaa jatkuvasti bipolaarinen ja neuroottinen naisagentti, joka saa aina välillä potkut CIA:lta, niin kokonaisuus on horjuva. Usein jenkkisarjat perustuvat räväkkään toimintaan ja vaikkapa aikanaan suosittu ”Alias” vuosilta 2001 – 2006 on melkoista huttua. Yhdysvalloilla on sekä resursseiltaan että teknologialtaan ylivoimainen tiedustelukoneisto, mutta monet reaalimaailman tapahtumat ovat osoittaneet, että ymmärrys maailmasta on ollut vaillinainen ja tuotetun tiedustelutiedon analysointi kehnoa. Jenkkisarjat kuvaavat tilanteesta toiseen rymisteleviä ja voitokkaita sankariagentteja, jotka koettavat voimalla korvata osaamisen puutteen.

Saksalaiset ovat tuottaneet ainakin yhden TV-sarjan, joka on erittäin osuva ja realistinenkin. Tämä TV-sarjakokonaisuus koostui kolmesta eri kokonaisuudesta eli ”Deutschland ´83”, ”Deutschland ´86” ja ”Deutschland ´89”. Oivallisella tavalla kuvataan sitä, että Saksojen tiedustelutoiminnan ytimessä oli toisen Saksan vakoilu. DDR onnistui hyvin soluttautumaan Liittotasavallan poliittisen ja tiedustelun koneistojen ytimeen ja hankkimaan sieltä arvokasta tietoa, jonka analysoinnissa ja tulkinnassa oli kuitenkin liian vahva poliittinen väritys. Sarjat kuvaavat hyvin DDR:n suunnitelmallisuutta tiedustelutoiminnassaan ja maan sisäisen sortokoneiston käyttöä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. 

Eri maiden tiedustelutoiminnan maailmaan sijoittuvat TV-sarjat kuvaavat hyvin myös tiedustelutoiminnan todellisuutta. Britit ja ranskalaiset ovat vielä mieleltään suurvaltoja, joilla on intressejä eri puolilla maailmaa, ja ne harjoittavat pitkäjännitteistä ja tylsältä vaikuttavaa tiedonhankintaa monilla eri tavoilla. Saksalaisilla kansakunnan kahtiajakautunut menneisyys on vallitseva piirre ja tärkeä tiedustelutoiminnan kohde oli ”toinen Saksa”. Ja amerikkalaiset ovat kuin norsu posliinikaupassa maailman merillä ja turuilla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteiskunta: Nuoriso ja äärilaitojen vetovoima

Nuoriso on ilahduttavasti liikkeellä eri puolilla Eurooppaa ja nuoret nostavat mielenilmaisuissaan esille monia heille polttavia kysymyksiä....