Kauppahalli on kaupunkiin kuuluva instituutio, joka on yhtä oleellinen osa urbaania ympäristöä kuin on kauppatorikin. Synnyinkaupungissani Helsingissä ei löydy enää kuin yksi kunnollinen kauppahalli. Huonona aamuihmisenä en ole varhain kaupungilla liikkeellä, joten en tunne hyvin torielämää, mutta aktiivista torielämää – niin kuin minä sen ymmärrän – taitaa sitäkin löytyä enää vain Hakaniemestä. Helsingin Vanha kauppahalli on turistirysä ja Kauppatorikaan ei ruokaostoksille houkuttele. Hämmennykseni ja nostalgiani on sitäkin suurempi, kun esimerkiksi Kuopiossa on hieno vireä kauppahalli ja kesäaikaan tosi vilkas tori. Tampereella käydessäni haluan aina käydä hienossa kauppahallissa, ja Mikkelissäkin on pienkauppahalli ja aktiivinen torielämä. Miksi Stadissa kauppahallikulttuuri on enää hienon Hakaniemen hallin varassa?
Sykäyksen kauppahallien rakentamiselle antoi vuonna 1879 annettu terveydenhuoltoasetus, jonka mukaan kaupunkien oli siirrettävä lihan, kalan ja meijerituotteiden myynti toreilta sisätiloihin. Tutkija Seppo Sivonen kuvaa artikkelissaan ”Kauppahallit kaupunkien ympäristöhistoriassa” (Alue ja ympäristö (2013) 42:1), että perinteisen torikaupan ja kauppahallin toiminnalliset roolit eivät aluksi olleet selkeitä. Herrasväki alkoi suosia enemmän hallin tarkastettuja ja valvottuja tuotteita. Pian opittiin myös huomaamaan, että tori ja kauppahalli täydensivät toisiaan. Sivonen huomauttaa, että kauppahallit ovat kaupunkilaisten ostosten teon ohella asiakkaiden ja kauppiaiden tärkeitä kohtaamispaikkoja ja kokemispaikkoja.
Liiketoiminta jatkuu edelleen Vanhassa kauppahallissa, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1889 ja joka on hienosti restauroitu, mutta elintarvikkeitaan hankkiville stadilaiselle ei kebab-annosten, kaviaarimaistiaisten ja porontaljojen sekamelskassa ole tilaa. Hietaniemen halli perustettiin vuonna 1903 ja 2000-luvulla siitä suunniteltiin luomuruokakeskittymää kehnommalla menestyksellä. Nyt halli on sekava kokoelma etnisiä ruokapaikkoja ja osa tiloista on tyhjillään – hallin edessä olevalla torilla ei juuri elintarvikkeita myydä. Hakaniemen halli, joka avattiin vuonna 1914, on kestosuosikkini ja sen restaurointi oli Helsingin kaupungilta oiva teko.
1960-luvun lopun varhaisnuoruuteni aikaan Stadissa oli toiminnassa useampia vireitä kauppahalleja. Asuimme Etu-Töölössä 1960-luvun lopulla ja muistan vieläkin kaiholla Tunturikadun pientä kauppahallia (Tunturikatu 16), joka toimi kuutisenkymmentä vuotta ja lopetti vuoden 1993 lopussa. Se oli sympaattinen ja kompakti halli. Sörkassa toimi Vaasanhalli, joka oli nykyisin Piritoriksi kutsuttavan aukion laidalla. Tämä halli oli toiminnassa vuodesta 1930 vuoteen 1974. Osoitteessa Iso Roobertinkatu 20-22 toimi 1950-luvun lopulta kauppahalli, joka sekin lopetteli 1970- tai 1980-luvulla. Perinteinen oli myöskin Kasarmintorin varrella sijainnut basaarityyppinen Kaartin halli, jossa en koskaan käynyt, koska se oli rakennettu vuonna 1906 ja se purettiin vuonna 1958. Tämä jugend-tyylinen rakennus oli tyylillisesti monta astetta hienompi kuin siihen 1960-luvun alussa tuupattu laatikko.
Vanha ja ehkä nostalgian patinoima tunteeni on, että Stadissa on menetetty paljon sellaista omintakeisuutta, joka ruokakauppoihin liittyy. Kivijalkakauppoja löytyy harvakseltaan, mutta uskoani hyvään, persoonalliseen valikoimaan ja palveluun palauttaa esimerkiksi Museokadun erinomainen Rolling Cheese. Se tuntuu harvinaiselle poikkeukselle. Stockmannin monenlaisesta tärviöstä ei jaksa enää valittaa, mutta onhan nykyinen S-market (joka on komealta nimeltään Food Market Herkku) Stokkan herkun paikalla vaatimaton esitys. Kantakaupungissa maininnan arvoinen elintarvikeliike on Ruoholahden K-Citymarket, mutta sen ympäristö ei oikein sytytä muuta kuin lappamaan tuotteet ostoskärryyn ja painelemaan monikerroksiseen parkkihalliin.
Markkinatalouden ydin on kysynnän ja tarjonnan kunnollinen kohtaaminen. Pääkaupunkiseudun runsaan miljoonan asukkaan väestöpohja ei näköjään osaa rakentaa ja ilmentää elintarvikkeiden kysyntäänsä niin, että kauppahalleille Hakiksen hallia lukuun ottamatta olisi kysyntää. Kauppahallin tunnelma on aina mielestäni kiehtova, ja jos Hakaniemen halli tuntuu jo liian tutulle, niin sitten tällaista tunnelmaa ja ilmapiiriä täytyy lähteä hakemaan Tampereelta, Turusta tai Kuopiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti