22/09/2026

Elokuva: Aamuöinen Fifth Avenue ja tyyli-ikonin synty

Nuori kaunis nainen nousee taksista aamuyön valossa New Yorkin autiolla Fifth Avenuella. Hän on pukeutunut tyylikkääseen mustaan iltapukuun ja pitää aurinkolaseja silmillään. Hänellä on kädessään pahvimukissa kahvia ja paperipussissa wienerleipä, ja hän nauttii kevyen aamiaisensa katsellen Tiffanyn koruliikkeen ikkunoita. Kahvinsa juotuaan hän lähtee kävellen kohti kotiaan.

Klassisen elokuva-avauksen moni tunteekin – se on Blake Edwardsin ohjaamasta elokuvasta ”Aamiainen Tiffanylla” (”Breakfast at Tiffany’s”) vuodelta 1961. Elokuvan perustana oli Truman Capoten pienoisromaani, joka ilmestyi USA:ssa vuonna 1958 ja suomeksi kirja saatiin vuonna 1967. Eksentrinen Capote oli 1950- ja 1960-luvun vaihteessa todellinen New Yorkin kulttikirjailija ja julkisuuden lemmikki. Elokuvan tarinaan jälkipolville liittyy kiinteästi Capoten tyytymättömyys elokuvaan. Capoten kirjaan verrattuna elokuvan käsikirjoitusta oli juonen osalta useammalta kohdaltaan muokattu. Kirjailija oli jo kirjoitusvaiheessaan hahmottanut Holly Golightlyn rooliin Marilyn Monroen ja hauraanoloinen Audrey Hepburn ei Capotea miellyttänyt. Herkkähipiäisen kirjailijan sielua ei hyväillyt sekään tieto, että George Axelrod kuittasi käsikirjoituksesta korkeamman palkkion kuin Capote kirjan elokuvaoikeuksista.

Elokuvassa nuori, juuri teini-iän taakseen jättänyt Holly Golightly asuu Manhattanilla Upper West Sidella viettäen huoletonta ja epäsäännöllistä elämää. Nuorella kauniilla ja tyylikkäästi pukeutuvalla naisella ei ole puutetta miesseuralaisista ja elokuvan tarinan edetessä käy selväksi, että Hollyn mukavan elämän takaavat vanhempien miesten anteliaat lahjoitukset. 

Kirjassa kertojana on samassa talossa asuva aloitteleva kirjailija, joka ystävystyy Hollyn kanssa. Elokuvassa ystävyys ei kuitenkaan tarjonnut riittävää draaman kaarta, joten kirjan nimetön kertoja on elokuvassa Paul Varjak, ja eri vaiheiden jälkeen Holly ja Paul rakastuvat. 1960-luvulle tultaessa Hollywoodissa oli vielä tiukat moraalisäännöt elokuvien sisällölle ja moraalisensorit tarkastivat elokuvien käsikirjoituksia neuvostotyyliin. Sam Wasson kuvaa sujuvassa kirjassaan ”Auringonnousu Manhattanilla – Audrey Hepburn ja elokuvien moderni nainen” (”Fifth Avenue, 5 A.M. – Audrey Hepburn, Breakfast at Tiffany’s and the Dawn of the Modern Woman”), että elokuva, joka kuvailisi vain puhelintyttöä ja hänen naapuriaan jäisi sensoreiden hampaisiin. Niinpä Axelrod keksi elokuvan romanttiseksi juoneksi, että Paul eli elämäänsä gigolona eli varakkaiden naisten maksamana rattopoikana. Näin heidän romanssinsa pelastaisi kummankin lopulliselta turmelukselta!

Audrey Hepburnin aiemmat roolityöt olivat kaukana manhattanilaisen puhelintytön rooleista. Hän oli ollut monissa rooleissaan kauniina kauriinsilmineen ja hoikkine olemuksineen puhtoisuuden perikuva. Audrey Hepburn oli jo 1950-luvun alun romanttisten elokuvien nuori, raikas tähti. Elokuvasta ”Loma Roomassa” (”Roman Holiday”) vuodelta 1953 hän saavutti ensimmäisen ja ainoan Oscarinsa 25-vuotiaana. Myös seuraava elokuva ”Kaunis Sabrina” (”Sabrina”) vuodelta 1954 oli suosittu.  Mutta Hollyn rooli tarjosi Hepburnille uudenlaisen haasteen ja otettuaan haasteen vastaan, Hepburn teki muistettavan Hollyn roolin, jossa oli niin räväkkyyttä, herkkyyttä kuin surumielisyyttäkin. Elokuvan suosio varmisti Hepburnin aseman Hollywoodin ehdottomassa tähtikaartissa. Parin vuoden päästä Tiffanyn jälkeen Hepburnia odotti hieno rooli Eliza Doolittlena ”My Fair Ladyssä”.

Blake Edwards sai myös elokuvasta hyvän nosteen uralleen, johon myöhemmin mahtui esimerkiksi kirjava joukko ”Vaaleanpunainen pantteri” -elokuvia. Elokuvan tuottajat tiesivät ottavansa riskin kiinnittäessään Edwardsin ohjaajaksi, mutta valinta osoittautui onnistuneeksi.  Elokuva saavutti kaksi Oscaria musiikista, jotka kummatkin menivät Henry Mancinille. Mancinin säveltämän ja Johnny Mercerin sanoittaman klassikon ”Moon River” laulaa elokuvassa Hepburn itse; hänen äänialansa kapeuden Mancini otti tarkkaan huomioon ja kappaleen ääniala on vain hieman yli yhden oktaavin. 

Mistä ”Aamiainen Tiffanylla” parhaiten muistetaan? Elokuva muistetaan Audrey Hepburnin hienoista ja ajattomistakin vaatteista. Audreyn leningit, jotka ovat elokuvan muistettavimpia pukuja, olivat kaikki pariisilaisen Hubert de Givenchyn suunnittelemia. Givenchy oli jo ”Kaunis Sabrina” -elokuvassa vastannut kauneimmista Audreyn vaatteista, ja Hepburnin ja Givenchyn välille oli kehittynyt vuosien varrella vahva ammatillinen suhde. Hepburnin kauniisti kantama musta pikku mekko ja hienot hatut ovat unohtumattomia. Maailman muutoksesta kertoi sekin, että niin vahvasti New Yorkiin sijoittuvan elokuvan muistettavimmat asut ovat Pariisista.

Tunnustan, että Aamiainen Tiffanylla -elokuvan juliste mustassa iltapuvussa keimailevasta ja pitkässä imukkeessa savuketta pitelevästä Hollysta antoivat elegantin, mutta lievästi hömpän kuvan elokuvasta. Keltaisessa kirjastossa suomeksi ilmestyneen kirjankin kansi varioi samaa sanomaa. Elokuva osoittautui hyväksi katsomiskokemukseksi, elokuvan tarinan taustat mielenkiintoisiksi ja tiivis Capoten kirjakin lukemisen arvoiseksi. Elokuvasta henkii New Yorkin 1960-luvun alun vaurastuva, rentoutuva ja kepeähkö tunnelma, kun tiukkapipoinen moraali on väistymässä, kulttuurinen maisema oli monipuolistumassa, ihmisillä on mahdollisuus ja oikeus tehdä elämässään omia valintoja ja maailma on avautumassa. Tuossa lyhyessä hetkessä aivan 1960-luvun alussa USA:ssa oli uusi dynaaminen presidentti, Kuuban ohjuskriisi oli runsaan vuoden päässä ja Dallasin murhatyö parin vuoden päässä. ”Aamiainen Tiffanylla” on parin tunnin aikamatka tuohon menetettyyn aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteiskunta: Nuoriso ja äärilaitojen vetovoima

Nuoriso on ilahduttavasti liikkeellä eri puolilla Eurooppaa ja nuoret nostavat mielenilmaisuissaan esille monia heille polttavia kysymyksiä....