11/09/2026

Yhteiskunta: Tarkkanäköinen kirja Amerikasta parin vuosisadan takaa

Meillä on parinkymmenen ystäväni kanssa tapana vuosittain perehtyä elokuussa pitkä iltapäivä kesän klassikkokirjaan. Ennen tapaamistamme jokaisen velvollisuutena on lukea kirja, jonka perusteella on aina syntynyt vilkas keskustelu. Toissa vuonna keskustelimme kahdesta antiutopiaklassikosta eli Aldous Huxleyn kirjasta ”Uljas uusi maailma” ja George Orwellin kirjasta ”1984”. Viime kesän luku-urakkamme oli Leo Tolstoin jykevä ”Sota ja rauha” ja tänä vuonna vuorossa oli Alexis de Tocquevillen ”Demokratia Amerikassa”.

Nuori ranskalainen aristokraatti Alexis de Tocqueville - matkakumppaninaan läheinen ystävänsä Gustave de Beaumont - saapui Yhdysvaltoihin 25-vuotiaana keväällä 1831 ja matkusteli laajasti Yhdysvalloissa ja Kanadassakin yhdeksän kuukauden ajan. Hän julkaisi matkansa perusteella kaksiosaisen kirjan. Kirjasta ”De la démocratie en Amérique” ensimmäinen osa ilmestyi Ranskassa vuonna 1835 ja toinen osa vuonna 1840. Matkallaan tapasi suuren joukon vaikuttajia ja päättäjiä, mutta hänelle järjestettiin myös tapaamisia kansalaisten parissa. Ranskalainen toimeksianto oli alun perin tutkia Yhdysvaltojen vankiloita ja myös selvittää, mihin amerikkalaisten hyvinvointi perustui. Tämän kiistattoman klassikon suomennosta saatiinkin sitten odottaa kauan, ja se ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana Sami Janssonin käännöksenä vuonna 2006.

Lähes kaksisataa vuotta kirjoittamisen jälkeenkin kirja oli lukemisen arvoinen, koska se tunnisti silloisesta Yhdysvalloista monia piirteitä, jotka maan toiminnassa edelleenkin näkyvät. Unohdamme liiankin helposti, että Yhdysvallat on alusta alkaen ollut liittovaltio, jonka keskeinen elinvoima on vahvojen osavaltioiden oma rooli. Tämä rakenne on Yhdysvalloilla ollut koko valtiollisen historiansa ajan, ja tärkeä kiistakapula maan politiikassa on edelleenkin liittovaltion ja osavaltioiden roolit, vastuut ja velvoitteet. Osavaltioilla on esimerkiksi omaa lainsäädäntöään ja omia tuomioistuimiaan. Erityinen piirre Yhdysvalloissa oli jo 1800-luvulla hajautettu demokratia ja vahva kunnallinen itsehallinto.  

Kirjaa lukiessa kannattaa muistaa, että se on kirjoitettu ensisijaisesti ranskalaisille 1800-luvun puolivälin lukijoille. Yhdysvallat olikin hallinnoltaan toisenlainen valtio liittovaltiorakenteineen kuin tiukasti valtiokeskeinen Ranska. De Tocqueville tarkastelikin Yhdysvallat yhteiskunnallisena laboratoriona, jossa oli toteutettu mallikelpoisesti kansalaisvapauksia, laajempaa päätöksentekoon osallistumista ja lehdistönvapautta. Ranskassa ja muuallakin Euroopassa oli haasteena yhdistää vapaus, tasa-arvo ja aktiivinen kansalaisuus. Monista aikalaiskirjoittajista poiketen de Tocqueville osoittaa tekstissään ymmärtämystä ja sympatiaakin mustille, jotka olivat usein orjina, ja intiaaneille, joilta oli epäreiluilla tavoilla ryövätty elinympäristöt. Mustien orjien osalta hän myös korostaa, että orjatyövoiman käyttö oli taloudellisilla suureilla mitattuna tehoton tuotantotapa.

Yhdysvallat oli demokratiansa rakentamisessa erilaisessa asemassa kuin perinteiset eurooppalaiset valtiot, koska maan hallinto siirtolaisuuden myötä rakentui pala palalta alhaalta päin ja valtiollisen organisoinnin osalta se oli tietynlainen ”tabula rasa”. Sen hallinto perustui vahvasti siihen henkiseen perintöön, jonka etenkin Englannista tulleet ensimmäiset siirtolaiset istuttivat uuteen kotimaahansa. Kirja taustoittaa hyvin 1800-luvun amerikkalaisia ratkaisuja valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta, joka on nykyisinkin merkittävä tutkimusaihe ja jota esimerkiksi tämän vuosikymmenen nobelistit Daron Acemoğlu ja James A. Robinson ovat ansiokkaasti selventäneet. Demokratian ydinongelmaksi aikanaan koettiin kansalaismassojen kyky poliittisen vastuun kantamiseen, ja tätä haastetta de Tocqueville käsittelee monipuolisesti.

Alexis de Tocqueville havaitsi myös, että amerikkalaiset ovat materialisteja, säntillisiä, ahkeria ja tunnollisia. Saksalaisen Max Weberin klassikko ”Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki” ilmestyi vuosikymmeniä de Tocquevillen teoksen jälkeen, mutta monet de Tocquevillen havainnot todentavat tämän kapitalismin hengen. Ehkäpä hän ei katolisena aristokraattina osannut hahmottaa protestanttisen uskonsuuntauksen ja kapitalismin weberiläistä kohtalonyhteyttä.

Alexis de Tocquevillen suuri ansio oli nostaa demokratia politiikan tutkimuksen keskiöön. Demokratian de Tocqueville näki sosiaalisena tilana, ei vain hallintoratkaisuna. Hän näki myös Yhdysvalloissa länsimaiden tulevaisuuden, jossa monipuolinen demokratia ja kansalaisten laaja-alainen vauraus yhdistyvät.

”Demokratia Amerikassa” on kiistaton poliittisen ja yhteiskunnallisen kirjallisuuden klassikko. Sen arvoa nostaa, että de Tocqueville teki tarkkanäköisen kenttätyönsä 25-26-vuotiaana, julkaisi ensimmäisen osan kirjastaan kolmekymppisenä ja toisen osan 35-vuotiaana. Vaikuttavaa työtä. Hänen uransa jatkui mm. kansanedustajana ja lyhyen aikaa hän toimi myös Ranskan ulkoministerinä.

Suomalaisena laitoksena lähes 700-sivuinen järkäle ei ole keveintä kesälukemista. Tekijä on perusteellinen lähdeviittauksissaan ja lähteiden käytössään. Suuri osa kirjasta on perusteltua tekstiä, mutta paljon hän kirjoittaa joukkoon olettamuksia ja tunnelmapalojakin. Jos haluaa ymmärtää syvemmin Yhdysvaltoja ja sen juuria, on de Tocquevillen kirja verratonta luettavaa. Tartu klassikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteiskunta: Nuoriso ja äärilaitojen vetovoima

Nuoriso on ilahduttavasti liikkeellä eri puolilla Eurooppaa ja nuoret nostavat mielenilmaisuissaan esille monia heille polttavia kysymyksiä....